torstai 16. helmikuuta 2017

Lapin tuliaisia



Ei, kuva ei ole puutarhastani vaan viime viikkoiselta Lapin reissultamme Rukalta. Viikko vierähti perheen kanssa lasketellen ja rentoutuen arjen pyörityksestä. Toiminnallinen viikko Lapin mahtavissa maisemissa toi pakollisen irtaantumisen myös somesta, olenkin malttamattomana odotellut sopivaa iltaa, jolloin saan rauhassa lukea muiden kuulumisia blogeista.
 Olemme jo useana vuotena käyneet Rukalla ennen ruuhkaisia sesonkeja, jolloin rinteissä on tilaa lasketella eikä tarvitse hissijonoissa seisoskella. Tänä vuonna ilmatkin suosivat meitä, tuntuikin hassulta, että kotona Länsirannikolla paukkuivat pakkaset samaan aikaan, kun nautiskelimme upeista ulkoiluilmoista Pohjoisessa.

 
Tänä vuonna kokeilimmekin uutta matkustustapaa puuduttavalle ajomatkalle, matkustimme yöjunalla Tampereelta Rovaniemelle. Ajatuksena oli välttää takapenkkiläisten kinailut ja nukkua levolliset yöunet junassa heräten aamulla pirteänä Pohjoisessa. Herkkäunisena en saanut nukuttua silmällistäkään huojuvassa junassa ja seuraava päivä menikin ihan tokkurassa. Aamulla Rovaniemen asemalla ajattelin jo seonneeni ja luulin saapuvamme väärälle asemalle, sillä meidän lisäksi junasta poistui kymmenittäin japanilaisia turisteja kameroineen. Meitä kyllä hieman huvitti kun he ottivat junan lisäksi myös lapsistamme kuvia, ehkäpä he näyttivät heidän silmissään niin erikoisilta (näin ollen itsekin kehtasin ottaa yhden kuvan junasta). 



Myös oma kamera täyttyi kuvista, sillä ylhäällä tunturin päällä maisemat ovat huikeat. Heti hissistä päästyäni oli pakko tallentaa lumiset maisemat talteen, vaikka tunturin kylmä tuuli jäädytti sormet nopeasti tunnottomiksi. Toivottavasti Pikku-mieskin tallensi nämä upeat maisemat muistojen sopukoihin, sillä joka kerta koen deja vu- tunteen lapsuudestani nähdessäni nämä rinteet.

 
Rinteeseen oli tuotu porojen lisäksi husky-koiria ihmisten ihmeteltäviksi. Niiden katselemisesta tulikin kova ikävä omaa karvakuonoamme, joka vietti omaa lomaa Mummilassa. Suunnitelinkin kaappaavani tuon söpön nappisilmän kainalooni nukkumaan (tarkoitan tuota ylempää nappisilmää, heh).



Tuliaisina en tuonut poron lihaa, taljoja taikka sarvia, niitä löytyy kotoa omasta takaa jo ihan tarpeeksi. Tosin tein ilahduttavan löydön Kuusamon Prisman siemenhyllyltä, löysin kelloköynnöksen sekä pelargonien siemeniä, jotka olivat jo loppuneet kotipuolen Prismasta. Harmittelinkin että olin ollut liian myöhään liikkeellä,  mutta ilmeisesti lappalaiset aloittavat esikasvatuspuuhat hieman myöhempää, joten siementarjonta oli siellä parhaimmillaan. Nyt pääsen vihdoinkin aloittamaan esikasvatuspuuhat näillä Lapin tuliaisilla.
 


 
 
Mari Marjamäki
 
 
 



lauantai 4. helmikuuta 2017

Vihreän kaipuu

 
Tammikuun häämöttäessä jo takana päin, voin huokaista helpotuksesta , sillä päivä päivältä olemme lähempänä kevättä. Päivätkin ovat selvästi pidentyneet, vaikka aurinko piilotteleekin paksun harmaan pilvikerroksen takana.  Mökkireissulla pengoin varovasti vajastani ruukkuja ja haaveilin kesäkukista, joita istuttaisin niihin.

 
Ensi kevään kylvöpuuhat ovat jo tarkasti suunniteltu, luvassa on jotain uutta vanhojen kokeilujen lisäksi. Tänä vuonna kylvän lisää pelargoneja, sillä viime vuoden kokeilu onnistui yllättävän hyvin. Kuvassa pelargonini nököttävät mökin ikkunalla toisiinsa kietoutuneina odottaen kevättä.
Nyt uskallan haalia niitä lisää, sillä löysin erinomaisen talvetuspaikan mökkimme ikkunalta.
 
 
Mökin eteisestä löytyi lisää vihreyttä ananaskirsikoiden versoista. Viime vuonna näiden kasvatus onnistui hyvin, vaikka en saanutkaan maistaa niiden kypsiä hedelmiä kesän loppuessa liian aikaisin. Ehkäpä tänä vuonna pääsen niiden makuun, sillä nämä ovat selvinneet yllätän hyvin talvesta viileässä eteisessä ja puskevat vihreitä lehtiä valoa kohden. Nyt kaduttaa, kun jätin toisen ruukun ulos talveksi, mahtavatko herätä enää kevääseen.
 

Viime kesänä puutarhamyymälä kierroksella törmäsin uskomattoman upeaan eksoottiseen kukkaan, jota en ollut ennen nähnyt. Tämä uusi ihastus on keijunlilja. Kuva on hieman epätarkka, sillä siinä huumassa en huomannut tarkentaa kohdetta tai sitten käteni vain tärisivät. Jätin uuden ihastukseni kuitenkin ostamatta jäätävän hinnan vuoksi, mutta en saanut sitä mielestäni. Kävin sitä vielä ihailemassa alennusmyyntien aikaan, jolloin jätin sen silloinkin ostamatta epävarman talvetuksen vuoksi. Syksyllä jo varmistin, että keijunliljaa voi kasvattaa siemenestä tai mukulasta joten tämä meni välittömästi siementilaukseen luetteloiden saapuessa.
 

 
Yritän vielä malttaa kylvöpuuhissani, vaikka kaipailen niin vihreitä versoja ja niiden seuraamista. "Kasvun ihmeestä" vastaa tällä hetkellä joulutähti, joka on vaihtanut keväisempää ilmettä päälleen. Se tiputti kaikki lehtensä työhuoneen pöydälle, en malttanut kuitenkaan heittää sitä roskiin nähdessäni sen uudet vihreät versot. Mitähän sillä on mielessä, ehkäpä se kyllästyi joulunpunaiseen asuun vai innostuikohan sekin kevään odotuksesta. Jätin sen rauhaan antaen sille mahdollisuuden uuteen alkuun, onhan se sen ansainnut sitkeydellään. Kuten minäkin, talvi on pian selätetty ja olen ansainnut jotain vihreän kaipuuseen, ehkäpä sittenkin avaan multapussin ja aloitan kylvöpuuhat.
 
 
 
 
Mari Marjamäki

 

perjantai 27. tammikuuta 2017

Horroksesta herääminen

 
Viimeaikaiset ajatukset ovat pyörineet lähinnä esikoisen Frozen-syntymäpäivien ympärillä.  Innokkaana juhlien järjestäjänä hain netistä ideoita aiheen ympärille, josta niitä löytyi todella runsaasti. Keittiö muistutti jälleen työpajaa, kun ryhdyin askartelemaan koristeita juhlia varten, viirejä, lumihiutaleita, lumiukkoja sekä leipomuksia unohtamatta.
 
Ehkäpä kaikista mukavinta oli yhdessä juhlien suunnitteleminen ja tekeminen, puhumattakaan itse juhlista. Tyttöjen iloinen energia tarttui minuunkin ja sain nauraa heidän jutuilleen maha väärässä. Juhlien päättyessä ei tarvinnutkaan huokaista helpotuksesta vaan lähinnä harmituksesta, kun koti hiljentyi iloisista vieraista.
 
 
 
Juhlien jälkeisenä päivänä kävimme ulkoilemassa Yyterissä meren rannalla. Juhlien hulina haihtui hiljalleen merta katsellessa.  Ajatukset kääntyivät väkisin kevääseen auringon paistaessa pilviharson takaa. Raikas talvisää houkutteli rannalle runsaasti ulkoilijoita sekä innokkaita mäenlaskijoita vähäisestä lumesta huolimatta.
 
 



Olen vasta heräilemässä horroksesta. Jotkut ovat jo kylväneet ensimmäiset siemenet, itse en ole vielä vilkaissutkaan pöydällä odottavia siemenkuvastoja, tilauksista puhumattakaan. Ajatukset ja suunnitelmat pyörivät jo vinhasti silti tulevissa kylvöissä.
 



Tuleva kevät jännittää, edessä on muutoksia niin perheen kuin työelämän saralla. Töihin palaaminen kolmen vuoden jälkeen muuttaa arkeamme totaalisesti. Olen pyrkinyt olla murehtimatta asiaa, vaikka alitajuisesti järjestelen (öisin) asioita mielessäni, joka on ehkä suurin syy levottomiin öihin. Senpä vuoksi pyrin keskittymään tärkeisiin asioihin ja esikasvatus-touhut saavat jäädä todella pieniksi tänä vuonna (hehee, ihanko oikeasti?)

 

Raikas meri-ilma selkeytti ajatuksiani ja koin herääväni horroksesta. Kotiin palatessamme avasin varovasti ensimmäisen siemenkuvaston sivua.
 
Tästä se alkaa!



 
Mari Marjamäki

maanantai 16. tammikuuta 2017

Arvonnan voittaja!

 
Järjestin blogini 1 -vuotis syntymäpäivien kunniaksi lukijoilleni kirja-arvonnan. Suoritin arvonnan perinteisesti nimilappu-systeemillä virallisten valvojien tarkkaillessa tilannetta (pikku-mies ja koira). Ja kirjan voitti Maarit, blogista Garden in the box, onnea Maarit.
 
Juhlahumu vielä jatkuu esikoisen Frozen-synttärien merkeissä viikonloppuna, sen jälkeen on aika palata tänne blogiin uusien postauksien pariin.
 
 

Mukavaa alkanutta viikkoa!


 
Mari Marjamäki

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Neljä kuvaa- haaste

 

Täällä blogimaailmassa on kiertänyt kaikenlaisia hauskoja haasteita, joihin itsekin olen saanut tarttua. Tällä kertaa sain mielenkiintoisen haasteen Puutarhan Lumo-blogin Kruunu Vuokolta, johon päätin vastata välittömästi.  Haasteessa toivotaan neljää kuvaa, jotka on otettu eri vuoden aikoina. Kuvat saavat olla vaikka vuosien takaa otettuja eri aiheisia kuvia.
 
Itse lähdin selailemaan viime vuotisia puutarhakuvia, joita olikin siunaantunut jo melkoiset määrät. Halusin kuvasarjalleni keskeisen aiheen, josta lähtisin kokoamaan kyseistä sarjaa. Erilaisia aiheita olisin saanut vaikka kuinka, niinpä aiheen valitsemisesta muodostui melkein ongelma. Lopulta kuvasarja  muodostui niin tärkeästä elementistä puutarhassani, jonka kanssa elän jokaisena vuoden aikana, eli hyötypuutarhastani.
 
Ylimmäisessä kuvassa eletään jo loppukevättä, kasvihuone on saanut uudet asukkaat, varjostukset ja kasteluautomaatti on asennettu valmiiksi. Uskomatonta, kuinka tyhjältä kasvarini näyttääkään vielä tässä vaiheessa. Koko kesä vielä edessä!


Toisessa kuvassa mennään jo heinäkuussa. Istun lempipaikassani, keinuissa haaveillen ja nauttien kesän lämmöstä.  Mansikkamaan päälle on viritetty suojaverkko, herukkapensaissa marjat ovat kypsymässä ja salaattipenkkini pursuaa vihreää energiaa. Sadonkorjuu aika lähestyy.

 
 Kolmannessa kuvassa näyttää jo kovin syksyiseltä, puutarhani on valmistautumassa talveen. Sato on korjattu, viimeisetkin kukkaset haalistaneet värinsä, kasvupenkit ammottavat tyhjyyttään, koivut tiputtaneet lehtensä ja kasvihuonekin on siivottu talvea varten. Edessä on pitkä talvi.



 
Viimeisessä kuvassa puutarhani uinuu sikeässä talviunessa. Talventörröttäjät ovat saaneet lumihuput päällensä ja puutarha tuntuu kovin hiljaiselta. Talvesta huolimatta, pidän kovasti kuljeskella lumisessa puutarhassani ja haaveilla keväästä.


Kiitokset vielä haasteen antajalle, Kruunu Vuokolle, tätä postausta oli ihana tehdä, muistella kesää ja huomata miten puutarha muuttuu vuoden kuluessa. Haasteen sääntöjen mukaan minunkin pitää haastaa neljä blogiystävääni. Joten haaste menee seuraaville:
 
 

 
 
 
Mari Marjamäki

perjantai 6. tammikuuta 2017

Synttäriarvonta

 
 
Juhlat jatkuvat täällä blogin puolella synttäreiden merkeissä. Tasan vuosi sitten, pitkän harkinnan jälkeen päätin perustaa oman blogin. Ensimmäinen kosketus blogimaailmaan kävi Fitnesspäiväkirja-ohjelman aikoihin, kun aloin seurata Eevi Teittisen postauksia liikunnasta ja hyvinvoinnista. Pienen selailun jälkeen löysin lisää muita kiinnostavia blogeja ja pikkuhiljaa löysin itseni joka kerta puutarhablogien parista.

Kasvimaa ruukussa

Aluksi pyörittelin ajatusta joulublogin kirjoittamisesta, mutta pian tajusin, että sitä voi kirjoittaa vain osan vuotta ja toisaalta joulu sujahti ohitseni asiaa vatvoessa. Jostain syystä koin juuri puutarha-aiheen kovin tutuksi, josta jakaisin paasata kesät talvet. Sitten päätin rohkaistua ja loin oman puutarhablogin ihan vain kokeeksi. Oloni oli todella epävarma kirjoittaessani ensimmäisiä postauksia, kukahan niitäkin lukee ja löytääkö edes kukaan tänne blogiini. Postausten lisääntyessä huomasin ilokseni saavani kommentteja ja jopa seuraajia, joista on muodostunut tärkeitä blogiystäviä. Tämä innosti minua entistä enemmän jatkamaan kirjoittelua, enkä olisi vuosi sitten uskonut, että olisin edelleen tässä koneen edessä naputtelemassa juttuja.

Kasvimaa ruukussa

Vuodessa on syntynyt 67 postausta, vierailijoita sivuilla on käynyt yli 6000 (äitini lisäksi joku muukin on käynyt, heh) ja puhumattakaan ihanista blogiystävistä joiden kanssa olen saanut kokea puutarhavuoden ilot ja surut. Olen saanut uusia vinkkejä ja ideoita omaan puutarhaan ja itse olen puolestani saanut jakaa omia kokemuksia ja neuvoja myös muille, siis ihania ajatusten vaihdoksia muiden puutarhahörhöjen kanssa.

Kasvimaa ruukussa
 
Blogin ansiosta olen oppinut vuoden aikana käyttämään paremmin tietokonetta, ellei paria sähläystä bloggerin kanssa lasketa, kun jotenkin epäonnekseni poistin kaikki kommentit.  Lisäksi olen tajunnut, kuinka vaikeaa kuvaaminen on, hyvän kuvan ottaminen vaatii paljon valoa, hyvää kuvakulmaa ja kärsivällisyyttä.  Vuodessa on sekin taito ehkäpä hieman parantunut. Itse asiassa innostuin kuvaamisesta hieman enemmän ja avasin oman Instagram tilin (puutarhurimari), josta aukeni ihan uusi maailma.
Kasvimaa ruukussa
 
 Myös hyvän postauksen kirjoittaminen vaatii toisinaan aikaa ja kärsivällisyyttä, on päiviä kun ei vain synny järkeviä lauseita ja ajatus karkaa johonkin aivan toisaalle.  Toisaalta, olen huomannut, kuinka tärkeäksi kirjoittaminen on tullut itselleni, postausten lisääntyessä blogini on muuttunut henkilökohtaisemmaksi ja käyn läpi syvempiä ajatuksia elämästä puutarhan lisäksi. Ehkäpä paras oivallus on se, etten olekaan ainoa puutarhahörhö tällä planeetalla.


Kasvimaa ruukussa
 
 
Niinpä rakkaat lukijat, järjestän arvonnan blogini 1-vuotis synttäreiden kunniaksi. Arvonta suoritetaan vain blogini seuraajien kesken. Myös uudet lukijat ovat tervetulleita seuraamaan sekä osallistumaan arvontaan. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommenttia sunnuntaihin 15.1.2017 mennessä.

Arvonnassa on palkintona Kasvimaa Ruukussa-kirja, jossa on kivoja vinkkejä hyötykasvien kasvatukseen erilaisissa astioissa kierrätystä unohtamatta.




 

Onnea arvontaan ja kiitokset kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta!




Mari Marjamäki
 
 

 
 
 

lauantai 31. joulukuuta 2016

Puutarhurin Joulu

 
 
Jouluntaika haihtuu vähitellen vuoden päättyessä, joulukiireet häviävät ja vihdoinkin jää aikaa omille ajatuksille ja blogin kirjoittamiseen. Joulu on ihmeellistä aikaa, se saa mieleni virittäytymään uudelle tasolle ja uusia ideoita pursuaa päivittäin. Harmillista etten pysty toteuttamaan kaikkia ideoita, mutta onneksi ensi vuonna siihen on taas uusi mahdollisuus.
 
Joulun jälkeistä tyhjiötä olen pyrkinyt täyttämään uusilla ideoilla. Kasvihuoneeni on saanut toimia valokuvaus studiona viime päivinä, kun sain inspiraation kuvata itse ensi vuoden joulukortit erilaisista jouluisista asetelmista.
 
 
Jää vielä nähtäväksi, mitkä kuvat päätyvät painatukseen asti. Odotan vielä malttamattomana lunta, jolloin saisin kuvata myös lumista maisemaa. Joulupukki ei ehtinyt saada toivettani uudesta kamerasta riittävän ajoissa, joudun vielä turvautumaan kännykän kameraan vielä jonkin aikaa.
 
Valohimmeli
 
Tämäkin joulu osoitti sen, että jouluun valmistautuminen kannattaa aloittaa todella ajoissa, jotta ehtisi tekemään edes puolet asioista. Ehdin kuitenkin hullaantumaan himmeleistä, joita tein erilaisia versioita pukin pussiin.
 
Himmeli pilleistä

 Lahjapaketteihin valmistin siis itse tehtyjä askarteluja ja leipomuksia, näin vältyin hermoja kiristävästä ostoskierroksesta ruuhkaisissa kaupoissa, joissa joulumieli katoaa väkisin kassajonossa seisomisesta.
 

Joulupukki tonttuineen huolehti lapsillemme joululahjoja (liian) suuret määrät. Lasten avatessa innostuneina lahjoja, en voinut välttyä ajattelemasta tuttava perheen joulua, jossa lasten suurin toive lahjojen sijaan, oli saada isä takaisin kotiin sairaalasta. Toivottavasti joku kuuli heidän toiveen. Itsekkäästi vaihdoin surullista aiheitta, ettei koko ilta olisi mennyt synkistellessä, joten keskityinkin läsnäoloon, elämällä siinä hetkessä ja haalimalla nuo hetket muistojen syövereihin.
 
 
 

Senpä vuoksi koin olevani todella onnekas saadessani viettää tämänkin joulun rakkaiden kanssa, vaikka joukkomme on vähentynyt vuosien saatossa. Heidän muistolle kävimme sytyttämässä kynttilöitä hämärtyvässä illassa. Kuinka henkeä salpaavan kaunista voikaan olla se kynttilöiden meri, joka loistaa hiljaisella hautausmaalla kerran vuodessa.

Maitopurkista lyhty ja riisipaketista lyhtytalo
Mielenkiintoista huomata, kuinka omaan perheeseen on muotoutunut joulun perinteitä, jotka kulkevat samoja kaavoja vuodesta toiseen. Tänä vuonna kauan haaveilemani toive kävi toteen, kun vietimme joulu aaton mökillämme vanhempieni kanssa. Toivon, että tästä joulusta jäisi myös lapsillemme mukava muiston jyvänen muisteltavaksi. No, ainakin joulun ansiosta pikku miehen sanavarasto karttui tonttu-sanalla.
 


Edessä on vielä vuoden viimeinen juhla, joka aloittaa uuden vuoden. Se saa ajattelemaan mennyttä vuotta, johon on mahtunut niin iloa, surua ja onnen hetkiä, ylitettyjä esteitä, ratkaistuja ongelmia, toteutuneita haaveita ja yllätyksistä puhumattakaan. Mitähän ensi vuosi tuo taas tullessaan?

 Toivotankin kaikille lukijoilleni

Onnea Uudelle Vuodelle 2017!





Mari Marjamäki