torstai 22. kesäkuuta 2017

Kasvihuoneen muodonmuutos

 
 
Viime viikonloppuna pääsin jälleen rakkaan puutarhani luokse. Pitkän eron jälkeen oli mahtavaa jälleen palata puuhastelemaan sen parissa. Parin viikon aikana puutarha muuttunut täysin, mielenkiinnolla lähdin oitis kiertelemään puutarhaani ja tutkimaan sen etenemistä.
Saunan takana oleva koristeomenapuu oli tiputtanut viimeiset terälehtensä maahan ja suklaakirsikkakin muodostanut jo vihreitä hedelmän alkuja oksiinsa, näiden kukinta jäi tyystin näkemättä, onneksi ehdin napata niistä muutaman kuvan edellisellä kerralla.
 Harmikseni osa keväisistä kukkijoista oli ehtinyt jo lopettaa kukintansa, ennen kuin ehdin niitä edes näkemään. Onneksi luvassa on vielä upeaa kukkaloistoa ja pitääkin muistaa ihastella niitä juuri silloin kun ne antavat parastaan, etten jää niistäkin paitsi.
 

 
Kasvimaankin puolella näkyi jo elonmerkkejä, vihreitä sirkkalehtiä nousee sieltä sun täältä, nyt yritän muistella mitä tuli kylvettyä. Siemeniä viskelin hieman huolimattomasti improvisoiden, kylvösuunnitelma eteni sitä mukaa, mitä siemenpusseja sain käteeni. Tänä vuonna voinkin jakaa karkeasti kasvilaatikkoni viiteen kategoriaan perunamaa, sipulimaa, salaattimaa, papumaa ja yrttimaa. Lajikkeista ei ole enää mitään muistikuvaa, mutta eihän se ole pääasia, kunhan edes jotain kasvaisi.


 
 Myös kasvihuonekin on hieman eri roolissa tänä vuonna. Ajan puuteen vuoksi hylkäsin tyystin tomaatin kasvatuksen ja päätin muuttaa kasvarini kesähuoneeksi. Viikonloppuna puuhastelinkin sen parissa muutaman tunnin ja lopputuloksena oli mukavan viihtyisä huone, vaikka hieman surkuttelinkin tomaattien perään. Itseasiassa kasvarista tuli niin viihtyisä, että pikkumies valtasi sen kokonaan itselleen.
 Kasvihuoneen edustalta keräsin siementäneet orvokin taimet ja istutin ruukkuihin. Itseasiassa tein syksyllä pienen kokeen ja varistelin sepelin päälle orvokin siemeniä. Ja keväällä sepeli oli täynnä pieniä orvokin taimia, ilman suurempia hoitamisia. Orvokin kasvatus onnistui paremmin tällä tavalla kuin sisällä kylvettyjen.
 Sunnuntaina ahersin vielä uudistetun perennapenkkini parissa. Liuskekivilaatat löysivät vihdoin paikkansa käytävältä, ne ovat odotelleet viimeiset kymmenen vuotta suulin takana lopullista sijoittumistaan. Kaikelle on paikkansa, kunhan vain jaksaa odottaa (totesin miehelleni, joka on muistuttanut muutaman kerran laattojen olemassaolosta). Haaveissani olisi saada perinteinen valkoinen puupenkki käytävän päähän omenapuun alle, tuon vihreän penkin tapaisen tilalle.
Puhdistin myös altaan liejusta ja asentelin kivet uudelleen. Altaan puhdistus ei ole mitään herkkänenäisen puuhaa, sillä itseltänikin meinasi pari kertaa tulla kyökki äyskäröidessä lemuavaa liejua altaan pohjalta. Koskaan ei tiedä, mitä pohjalta löytyy lierojen lisäksi, kerran löysin kuolleen myyrän ja homma jäi siihen.
 Ihana puuhakas viikonloppu takana. Paljon sain aikaiseksi ja sen lisäksi muistin nauttia puutarhani sen hetkisestä kukkaloistosta. Saunan takana kullerot kukkivat parhaimmillaan kultaisina palloina. Jäin niitä ihastelemaan joka kerta kulkiessani niiden ohitse kompostille.
 Myös kotipihan alppiruusu-vanhus on aloittanut kukintansa. Olen antanut sille vielä armonaikaa, onhan sillä huikean upea kukinta. Maltanko kuitenkaan kaivaa sitä pois vai siirränkö sen mökin pihalle jatkamaan kasvuaan ... Nämä ovat niitä elämän vaikeita päätöksiä...
 
Tällä viikolla vietetään jo keskikesän juhlaa ja malttamattomana odotan juhannusruusuni kukintaa, saanko nähdä jälleen sen vaaleanpunaiset kukat.
 
Mukavaa Juhannusta!
 
 
 
 
Mari Marjamäki





keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Puuhaa perennapenkissä

 
 
 
Viimeaikaiset vapaapäivät ovat kuluneet mökillä, missäs muuallakaan kuin puutarhahommissa. Tämän vuoden yksi tavoitteistani oli saada pöhöttynyt perennapenkki jälleen kuosiin. Kunnostus projektin aloitin jo kaksi vuotta sitten mutta motivaation puute hieman hidasti työ etenemistä. Oikeastaan työ oli niin suuritöinen, että lykkäsin sen aloittamista kerta toisensa jälkeen. Mutta tänä vuonna päätin saada sen vihdoinkin valmiiksi asti.
Yläpuolella on alkutilanne kahden vuoden takaa, jolloin päätin hieman laajentaa perennapenkkiäni. Asettelin multasäkit nurmikon päälle, jolloin se kuoli kesän aikana. Tämän jälkeen maa muokattiin jyrsimellä ja lisäksi kärräsin päälle uutta multaa
 
 
Tähän vaiheeseen se jäi taas vuodeksi (perennapenkkini on tuolla takana, joka rehottaa villisti rikkaruohoista), jolloin muut hommat painoivat päälle ja motivaation puute vaivasi pahasti. Toisaalta halusin aloittaa perennojen nostamisen vasta keväällä, jolloin se olisi helpompaa ja niille löytyisi tilaa väliaikaisesti kasvimaan laatikoista.

 
Tänä keväänä aloitin projektin jälleen kerran saadakseni sen vihdoin ja viimein päätökseen. Puolisolta sain synttärilahjaksi painekyllästetyt puut asennettuna puutarhaani. Ei ehkä kaikkein "romanttisin" lahja, mutta todellakin toivottu ja jotka tulen vielä vuosienkin jälkeen muistamaan.
Kuva on viime viikolta, jolloin oikeanpuolinen penkki on jo valmiina käännettynä ja muutama uusi taimikin istutettuna. Pienistä takaiskuista huolimatta päätin saada projektin valmiiksi hinnalla millä hyvänsä. Ensimmäisen päivän jälkeen selkä kipeytyi niin pahasti, että jouduin lopettamaan jo hyvissä ajoin ennen iltapalaa, seuraavana päivänä loppui lannoite, hätäpäissäni jatkoin lannoittamista herkkuperuna-lannoitteella, jonka löysin vajastani. En tiedä mitä perennat siitä tykkäävät, toivottavasti eivät sentään muutu perunoiksi. Kolmantena päivänä loppui aika, jolloin oli pakko palata välillä kotiinkin ja työelämään.



 
 Ja tällä viikolla homma jatkui parin välipäivän jälkeen ja sain vasemman puoleisenkin penkin valmiiksi. Kompostin vierestä löysin kaksi vanhaa vartettua siperianhernepuuta, jotka olen ostanut vuosia sitten syksyn alennusmyynneistä muutamalla eurolla. Kuin ihmeen kaupalla ne ovat selvinneet hengissä ,vaikka olin jättänyt ne purkkeihinsa nököttämään vuosiksi. Nyt ne vihdoinkin löysivät paikkansa perennapenkistäni ja toivon mukaan innostuvat vielä kasvamaan.
Suihkulähde allas vaatii vielä pientä puhdistusta ja kivien asettelua, myös kesäkukkien kylväminen aukkokohtiin jäi vielä tekemättä. Homma jatkuu vielä syksyllä, jolloin upotan multiin kymmenittäin sipuleita kevättä varten ja haaveissa olisi vielä köynnöskaari raudoitusverkosta polun alkupäähän...Sitten perennapenkkini olisi jälleen kuosissa, jota kehtaa myös vieraillekin näyttää. Nyt voinkin jatkaa taas puuhia kasvimaan puolella, jotka ovat mukavan leppoisia tämän urakan jälkeen.
 
Tiedätte varmasti sen tunteen, kun saa suuren projektin lopulta valmiiksi ja voi jäädä odottamaan sen puhkeamista lopulliseen loistoonsa.
Ihan huippu fiilis!
 
Mukavia puuhapäiviä!
 
 
 
 
Mari Marjamäki
 
 
 

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kierros luonnossa


Viileän kevään vuoksi puutarhastani ei löydy vielä paljoakaan kevään kukkijoita, toisaalta ei ole paljoa odotettavaakaan. Syksyllä istutetut sipulit sijoitin liian varjoisaan paikkaan ja pääsen ihastelemaan niiden kukintaan varmaankin vasta juhannuksena, ellen kyllästy odotteluun ja istuta kesäkukkia niiden päälle. Haaveissa suunnittelen etupihallemme kevätpuutarhaa, jossa toisiaan upeammat magnoliat ja kirsikat kukkivat kilpaa krookuksien kanssa. Sitä ennen tyydyn seuraamaan kevättä toisesta näkökulmasta, olen laajentanut keväisiä puutarhakierroksiani lähiympäristöön, joista olen ilokseni löytänyt ihania kevään kukkijoita, kuten leskenlehtiä, jotka kukkivat parhaimmillaan keltaisina merinä.


Vapaa päivisin karkaan mieluiten metsään pakoon työkiireitä. Metsässä mieli lepää ja ajatukset siintävät kauaksi pois arjesta. Tähän metsään hakeudun juuri keväisin sinivuokkojen vuoksi. Polun varrella vuokot kukkivat runsaina sinisen eri sävyissä.

Pikkumiehen päiväkodin pihalla ihastelin kultaisena hehkuvaa pensasta, onnenpensasta. Osuva nimi pensaalle, minut se ainakin teki onnelliseksi. 
Kotimatkan varrella kulkee lyhyt polku lehtoisen metsän halki. Kävelemme usein tämän kautta kotiin, sillä polulle astuessa tuntee olevansa kuin eri maailmassa, vaikka vieressä kulkeekin vilkas kulkuväylä. Lyhyestä metsäosuudesta huolimatta astun takaisin asfaltoidulle kävelytielle eri ihmisenä kuin metsään mentäessä, kuin aika olisi pysähtynyt ja tunsin eläväni täysin siinä hetkessä lintujen laulaessa korkealla puiden latvustoissa.
 


Eräänä päivänä tein pitkästä aikaan koiran kanssa maastossa lenkin, jossa arvelin löytäväni lisää kevään kukkijoita. Puron reunalta löysinkin rentukoita, jotka olivat aloittamassa keltaista kukintaansa.

Myös ruttojuuren kukat olivat avautumassa upean värisinä. On se sitten erikoinen kasvi erikoisine kukkineen ja lehtineen. Ei voisi uskoa, että tämän kukan juurelta kasvaa vielä jättiläismaisia lehtiä kuin viidakossa konsanaan. Muistelinkin, että viime vuonna tähän samaan aikaan tässä samassa paikassa kuuntelin satakielen laulua ja ihastelin tuomen kukintaa. Nyt tuomenlehdet ovat vasta puhkeamassa ja satakielikin pysyttelee vielä vaiti.

Ehkäpä ihanin kevään kukkijoista on kuitenkin valkovuokko. Valkoisena kukkivat metsät tuovat mieleen lapsuuden ja äidin, ehkäpä sen vuoksi hakeudun aina keväisin ihastelemaan niiden kukintaa. Muistelin lapsuudestani keväitä, jolloin valkovuokkojen kukinta myöhästyi, eikä metsästä löytynyt äitienpäiväksi niitä poimittavaksi. Myös äitienpäivä kahvit ollaan nautittu terassilla toppatakit päällä. Joten, onhan sitä ennekin ollut viileää näin keväisin.   
 
Tosin ei kuinkaan näin viileää, että toukokuussa voisi lumiukonkin tehdä. Haravointi puuhat  vaihtuivat lumiukon tekoon, kun lumisade yllätti kesken toukokuisen päivän.
Erikoinen kevät, joka jää varmasti jokaisen mieleen.
 
Ehkäpä seuraavassa postauksessa päästään jo puutarhahommien pariin. 
 
Toivotan aurinkoista ja lämmintä viikkoa!
 
 
 
 
Mari Marjamäki


sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Porin piha-ja puutarhamessuilla

Kylmästä keväästä huolimatta Porin Karhuhallissa järjestettäville piha-ja puutarhamessuille oli löytänyt kiitettävästi puutarhasta kiinnostunutta väkeä, jonne itsekin pääsin jälleen kiertelemään. Nämä olivatkin ainoat tämän  kevään puutarha messut, joille kiireiltäni ehdin, joten olin todella toiveikas messujen suhteen, onkohan messut viime vuoden toisinto, koenko yllätyksiä ja löydänkö etsimiäni taimia. Tule mukaan kierrokselle! 
 

Messujen kukkaloistosta vastasi  Kodin Terra ja Hankkija näyttävillä osastoillaan. Tykästyin kovasti tähän sini-keltaiseen kukkaryhmään, jossa oli narsisseja, helmililjoja, akilejoja ja hortensioita.
Myös tämä toinenkin kukkaryhmä oli näyttävän näköinen. Haeskelin messuilta erilaisia reunakivi-vaihtoehtoja ja tässä olisi yksi hyvä ehdokas.
Perinteiseen tapaan messuilta löytyi vihannesten ja yrttien taimia.  Yrttipöydästä löysin ananassalvian, jonka huumaava tuoksu sai minut kaivamaan lompakkoa. Tomaattien ja kurkkujen taimia en uskaltanut vielä ostaa, vaikka tarjolla olisi ollut erikoisempia lajeja.
Näytillä oli myös suuria juhlatelttoja kalusteineen, joita voi vuokrata kesän suuriin juhliin.Olisiko hiukan makeeta järjestää seuraavat juhlat hieman suuremmalle porukalle tällaisessa hulppean kokoisessa teltassa aurinkoisena kesäpäivänä. No, viimeistään sitten muutaman vuoden päästä, kun esikoinen pääsee ripiltä.

Magnolia-rullakon edessä polvet meinasivat notkahtaa, pitkän tuoksuttelu ja huokailu hetken päätteeksi päätin jatkaa matkaa ja unohtaa moiset ihanuudet vielä täksi vuodeksi.

Perennataimistojakin näkyi muutamia varustettuina mitä ihanimmilla perennoilla. Veikeitä mehitähtiä oli vaikka minkälaisia, kuitenkaan kylmät ilmat eivät vielä houkuttaneet ostamaan perennoja.
Huittisten ammatti-ja yrittäjäopiston pöydällä oli myynnissä oppilaiden tekemiä upeita kukkakoruja. Tällainen koru olisi todella näyttävä kesän juhlissa. Tutkin hieman tarkemmin sidontatekniikkaa ja löysin korun takaa kaksipuoleista ihoteippiä, jonka ansiosta korun voi kiinnittää ihoon taikka vaatteeseen. Taidan kokeilla korun valmistamista myöhemmin kesällä oman puutarhan kukista.

Samaisessa pöydässä vierähti tovi jutellessa tutun opettajan kanssa ja lopuksi sain koulun esitteitä mukaan kotiin luettavaksi ja pohdittavaksi, mikäli vielä rohkenisin aloittaa kauan haaveilemani floristin opinnot. Kierros jatkui eteenpäin ja yllätyksekseni löysin messuilta Suomen Pelargoniyhdistyksen osaston ja siinä samalla sitten  liityin yhdistyksen jäseneksi, ihan vain kannatuksen vuoksi (eihän minulta löydy kuin vasta kymmenkunta erilaista lajiketta). Oli mukavaa vaihtaa ajatuksia yhdistyksen perustaja jäsenten kanssa ja saada samalla tietoa pelargonioiden lajikkeista. Pöydän valikoima oli mieletön, vasta-alkajana en osannut valita joukosta sitä erikoisinta lajia, vaan ihastuin ruusun tuoksuiseen pelargoniaan (Attar of Rose). Viereisen osaston pöytä notkui myös ihanista pelargoneista. Rinkin puutarhalla oli mahtava valikoima erilaisia pelargoneja ja löysin kuin löysinkin etsimäni tähtipelargonin Fire Works Pinkin. Viime kesäinen tähtipelargoni ei yrityksistäni huolimatta selvinnyt talvetuksesta eikä siemenkylvötkään tuottaneet tulosta, joten tämä oli iloinen löytö.

Paula Ritanen-Närhen pitämää luentoa en ehtinyt kuunnella, myös Harri Syrjäsen grillikoulukin meni ohitse. Mutta messut olivat jälleen mukavat vaikka siellä oli jonkin verran samoja vanhoja juttuja ja konsepti pysynyt samana, kuten edellisenä vuotenakin. Mutta toisaalta löysin sieltä jälleen jotain uutta ja yllättävää. Kotiin viemisinä sain sen mitä tulin hakemaan ja vielä vähän muutakin sen lisäksi. Kun vetää riman tarpeeksi alas ja mielen avoimeksi, pääsee todella helposti tunnelmaan messujen pienuudesta huolimatta.


Riemukasta Vappua!


Mari Marjamäki


 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Päätös


Pääsiäinen mennä sujahti nopeasti ohitse töiden merkeissä. Koristeet jäivät laittamatta, juhla-ateria valmistamatta ja pashakin jäi tekemättä. Tänä vuonna lapset onnekseni pitivät huolta pääsiäisperinteistä virpomalla, kasvattamalla rairuohoa ja askartelemalla kortteja. Itselle jäi huoleksi ainoastaan piilottaa pääsiäismunia lasten etsittäväksi. Tänä vuonna järjestimme yhdessä naapuruston kesken munien piilotuksen pihallemme. Munia olikin melkoinen määrä piilotettavaksi ja onneksi laskimme tarkkaan niiden määrän, sillä piilopaikat unohtuivat nopeasti ja me aikuisetkin jouduimme lopuksi myös etsimään puuttuvia munia.

Kelloköynnös
Viimeaikaiset ilmat ovat olleet todella kylmiä, kevään eteneminen on pysähtynyt totaalisesti ja aamuisin saattaa olla luminen maa tai muuten vain pakkasta jokunen aste. Toisaalta olen helpottunut, ettei pihahommiin ole vielä päässyt, sillä pitkät työvuorot ja flunssa ovat vieneet viimeisetkin energiat eikä työpäivän jälkeen ole tullut mieleenkään lähteä pihalle hommiin. Joten puutarhahommia tehdään vielä tiukasti sisätiloissa esikasvatettuja taimia hoivaillen, se riittääkin tällä hetkellä puutarhan kaipuuseen.
 

 

Pelargoneja
Esikasvatettuja taimia onkin tänä vuonna hillitymmin, vaikka työpöytämme muistuttaa jo melkoista viidakkoa. Isoimmat taimet vaativat jos jonkinlaisia tukikeppejä, kelloköynnökset kiipeilevät sälekaihtimissa ja keijunliljat kurottelevat jo puolen metrin korkeudessa. Toukokuussa teenkin viimeiset esikasvatukset kurkuille, maisseille sekä kurpitsoille sitten nämäkin puuhat alkavat olla sanan mukaisesti purkissa.

Revonhäntiä
Viikonloppuna elättelin hieman toivoa perunoiden istutuksen suhteen, mutta maa oli vielä niin jäinen, että sekin homma jäi vielä tuonnemmaksi. Noh, eipä niillä nyt vielä mikään kiire ole, saavat rauhassa kasvattaa ituja eteisen ikkunalla. Tavoitteena olisi kuitenkin saada ne maahan perinteisesti vappuna. Muistin virkistykseksi lueskelin viimevuotista postaustani perunan istuttamisesta ja vappunahan ne olen istuttanut maahan. Ja tänä vuonna viisaampana pidän harsoa juhannukseen saakka, ettei halla pääse puraisemaan versoja.


Pihahommien sijaan kävimme kokeilemassa norssien lippoamista Merikarvianjoessa. Kalojen nouseminen joessa menee muutamassa päivässä ohitse ja nyt olimme hieman etuajassa, suuret parvet tulevat vasta iltahämyssä. Siitä huolimatta kokeilimme lippoamista ja saimme yhden pikkuisen norssin. Oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan norsseja saattaa lipota satoja jopa tuhansia kiloja päivässä. Kotiin viemisinä saimme paikallisilta kalastajilta pussillisen norsseja paistettavaksi. Mielenkiintoinen perinne, joka valitettavasti on hiipumassa vähitellen, senpä vuoksi näitä on mukava vaalia ja opettaa omille lapsille.
 
Kuva viime kesältä

Palattuamme mökille tein raskaan päätöksen kasvihuoneen suhteen tältä vuodelta. En kasvata kasvarissa mitään, en tomaattia, en kurkkua, en mitään...nyyh, koska puolisoni kanssa emme vietä kumpikaan kesälomaa tänä vuonna, joten mökillä olo jää varmasti minimiin ja kasvien hoitokin olisi vähäistä. Joten päätinkin muuttaa kasvarini tänä vuonna kesähuoneeksi. Suunnittelin laittavani sinne sängyn päikkäreitä varten ja pikkuisen työpöydän läppärille, jossa voin kirjoitella postauksia. Kokeillaan nyt tällaista, ehkä ensi vuonna taas jotain muuta. Suunnitelmista poiketen kylvin kuitenkin muutaman tomaatin siemenen, ihan vain varmuuden vuoksi, heh.
Leskenlehdet kukkivat
Tänä vuonna hyötytarha muuttaa kotimme terassille ruukkuihin ja mökin kasvilaatikoissa kasvaa puolestaan jotain helppoa ja vaatimatonta, toivottavasti luontoäitikin auttaisi tässä asiassa ja antaisi sadetta ja aurinkoa sopivissa suhteissa. Sen näkee sitten, kunhan tämä kevätkin tästä lähtisi ensin käyntiin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!
 
 
 
 
 
Mari Marjamäki
 

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kevättä etsimässä

 
Kiireisen työviikon jälkeen lähdimme mökille rentoutumaan ilman mitään suurempia suunnitelmia pihatöiden suhteen. Levollisen yön jälkeen mieli ja ruumis tuntuivat palautuvan
nopeasti ensimmäisestä työviikosta ja puutarhatyöt houkuttelivat kiusallisesti auringon lämmittäessä keväistä aamua. Pian huomasin hakevani kottikärryjä ja muita työkaluja vajasta ja suuntaavani kohti sotkuisia kasvilavoja. Vaikka maa oli vielä jäässä, pääsin kuitenkin puutarhatöiden makuun. Olinkin jo unohtanut kuinka rentouttavaa pihalla puuhastelu olikaan, raskas työviikko unohtui nopeasti ja ajatukset lensivät taas pitkälle haaveiden kautta kesään. Puuhastelun lomassa ehdin tutkia ensimmäisiä kevään merkkejä puutarhastani ja pienen etsiskelyn jälkeen niitäkin alkoi löytymään. Viikon aikana hennot sinivuokon nuput olivat nousseet rohkeasti ylös lehtien seasta ja avautuivat yksitellen tervehtimään, voih tätä onnea. 
 
Krookus
 Keskeneräisestä perennapenkistäkin nousee kevään kukkijoita, joiden olemassa oloa en edes muistanut, olen istuttanut ne vuosia sitten joten tällainen yllätys todellakin ilahduttaa.
 
Ruohosipuli
Aloittelin varovasti kasvilaatikoiden siistimisen viime kesäisistä kasveista ja sielläkin oli jo nähtävissä uutta kasvua.
 
 
Raparperikin kurkisteli varovasti lehtien alta, ei mene kauaa, kun voi leipoa ensimmäisen raparperipiirakan.
 
 
 
Puutarhakierroksen lopuksi kävin vielä ihailemassa leikattua kuusiaitaamme. Lähes kymmenen vuoden jälkeen aitamme on saavuttanut halutun pituutensa ja alkaa näyttämään jo ihan oikealta aidalta.  Samaa ei voi sanoa omenapuustani. Suunnittelin kasvattavani mallipuun, mutta esikoisen syntymän jälkeen unohdin pari leikkauskertaa, taivutuksetkin jäivät tekemättä ja tyhmyyksissäni lyhensin vielä päälatvaa. Nyt puu näyttää eriskummalliselta ja joka vuosi pyörin sen ympärillä sakset kädessä arpoen minkä oksan leikkaisin. Noh, tänä vuonna arpa osui useasti ja taisin leikata ehkäpä liikakin.

 


 Kotonakin olen yrittänyt etsiä kukkapenkeistä keväisiä merkkejä, mutta ainoatakaan piippoa ei ole vielä ilmestynyt. Sisällä sen sijaan olen ilakoinut kasvun ihmeestä ja päässyt jo sadon korjuun makuun. Kokeilin ruokakaupan hernekeitto herneiden kasvattamista krassien tapaan pelkässä vedessä ja hyvin näyttävät kasvavan näinkin. Tästä olen leikannut jo useasti niin salaattiin kuin leivänkin päälle makeaa versoa. Kasvusto alkaa olemaan jo niin pitkää, että kaipaavat tukea tai alas leikkausta.

Murattiorvokki
 Sunnuntai päivä kuluikin Turussa tyttären voimistelukilpailujen parissa. Paluumatkalla piipahdimme nopeasti Viherlassilassa. Paikka pursui mitä ihanimpia kasveja ja nopeasti kahmin käsiini muutaman ihanuuden. Niistä yksi oli suloinen murattiorvokki, joka muistuttaa erehdyttävästi villiä metsäorvokkia. Olisin viihtynyt kauemminkin myymälässä, mutta autossa odotti väsyneet voimistelijat, joten oli aika jatkaa kotimatkaa.
 
 
 Iloista Pääsiäistä!


 
 
Mari Marjamäki



maanantai 3. huhtikuuta 2017

Siemenvillitys


 Näin keväisin tulee kahmittua erilaisia siemenpusseja lähes jokaiselta kauppareissuilta. En vain osaa kävellä siementelineiden ohitse pysähtymättä ja tutkia kauppojen valikoimia. Ja usein miten mukaan lähtee pussi jos toinenkin, vaikka jo viime vuonna lupasin käyttää kaikki vanhat siemenet, ennen uusien ostamista.



 No, se lupaus on jo rikottu kauan sitten, siemenlaatikko pullistelee äärimmillään, vaikka poistin sieltä pelkät kesäkukat toiseen laatikkoon. Ehkäpä pitäisi harkita isoa arkkua, jonne siemenpussit mahtuisivat järjestykseen.
 
 
Siemenpussien lisäksi löytyy omia siemenkeräilyjä niin laatikosta kuin jääkaapista kylmäkäsittelystä. Mietinkin mihin ihmeeseen joudunkaan näiden siemenien kanssa, varastoa löytyy useaksi vuodeksi ellei loppuelämäkseni. Perennan vaihto-tapahtumien lisäksi voisi järjestää siemenpussien vaihtoa, itse olisin valmis antamaan siemenpusseja ja saamaan vastineeksi jotain muita lajikkeita, näin säästyisi rahaa ja tilaa, eikä siemenetkään ehtisi vanhentumaan.


 
Nyt siemenhulluus on iskenyt jo keittiönkin puolelle, innostuin kokeilemaan siemennäkkärin valmistamista kotikeittiössä ja voi kuinka hyvää siitä tulikaan. Näkkäri on niin koukuttavaa, että olen kokeillut erilaisia versioita siitä. Mielestäni tämä kanamunaton ohje on ehdottomasti paras. Mikäli joku innostuu kokeilemaan, tässä on resepti.
 
Siemennäkkäri
1 dl seesaminsiemeniä
2 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl chiasiemeniä
1 dl kaurahiutaleita
3/4 tl suolaa
2 dl kylmää vettä
 
1/2 dl öljyä
1/2 dl perunajauhoja
 
 
Mittaa kulhoon siemenet, suola ja vesi.
Annan niiden turvota 20 min,
jonka jälkeen sekoita joukkoon öljy ja perunajauhot.
Levitä seos pellille leivinpaperin päälle
nuolijan avulla ohueksi levyksi.
Paista uunissa 175 asteessa 20-25 min.
Leikkaa heti uunista otettuasi.
 
Näkkäri on äärettömän nopea tehdä ja resepti on helposti muunneltavissa oman mieltymyksen mukaan. Joukkoon voi laittaa valmiita siemenensekoituksia, kuivattuja hedelmiä tai pähkinöitä. Ensi kerralla aion kokeilla hedelmäistä versiota.
 
 

Nyt kun viimeinenkin palanen näkkäriä on syötynä, on aika siirtyä puuhastelemaan siemenkasvatuksen parissa, odotettavissa on jotain uutta vanhojen tuttujen lisäksi. Multiin menee perinteisesti tomaattia, samettikukkaa, chiliä ja ihan uutena tuttavuutena tuntokasvia.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 
 
 
Mari Marjamäki