torstai 22. syyskuuta 2016

Odottamatonta satoa

 
 
Viime viikkoon mahtui jälleen runsaasti puutarhapainotteista puuhaa. Sain mahdollisuuden osallistua työpaikkani järjestämään puolen vuoden mittaiseen vihermestari-koulutukseen ja ensimmäinen koulutuspäivä oli siis viimeviikolla. Koulutus on niin mahtava juttu,  se tuo hieman vaihtelua kotiäidin arkeen ja tällä kertaa koulutuksen aihe osuu suoraan sydämeen, olen siis niin innostunut.
Viikonloppuna pääsin taas tosihommiin puutarhani ääreen tekemään syyspuuhia. Tyhjensin kasvilaatikoita nahistuneista kasveista, siivoskelin ja nautiskelin syksyisestä päivästä. Tämä syksy onkin ollut erityisen upea ilmojen suhteen.

Uunivihanneksia
Kasvimaan juureslaatikko näyttikin surkealta, ne muutamat syötävän kokoiset lantut olivat madon syömiä, punajuuret eivät olleet paljoa golf-palloa suurempia ja kahden metrin pituisesta kyssäkaalirivistöstä ainoastaan yksi ehti peukalonpäänkokoiseksi suupalaksi. Lantut menivät suoraan kompostiin, mutta punajuuret nostin ylös pienestä koosta huolimatta ja valmistin niistä uunivihanneksia porkkanoiden sekä kurpitsojen kanssa ja tuli muuten älyttömän hyvää.

Kasvihuoneen tomaatit kypsyvät hiljalleen
Pakkasen mustuttamista lehdistä huolimatta kesäkurpitsat muodostavat jatkuvasti uusia hedelmiä, taaskin sain napata mukaani pari kurpitsaa, päätinkin jättää kurpitsalaatikon vielä rauhaan sadon toivossa. Minulla olikin aikeissa tyhjentää kasvihuone lopullisesti syyskuntoon, mutta istahdinkin tuolille hetkeksi fiilistelemään ja ihmettelemään kasvihuoneen tunnelmaa samalla popsein kypsyneitä kirsikkatomaatteja suuhuni. Tuokion päätteeksi päätin siirtää kasvihuoneen tyhjentämisen tuonnemmaksi. En vain yksinkertaisesti malttanut vielä repiä vihreitä kasvustoja pois ja toisaalta elättelen vielä toivoa ananaskirsikoiden kypsymisen suhteen.

Kurkkuyrtti sai huurteisen mekon
Lauantaiaamuna olikin todella kylmä, pakkasmittarikin näytti alimmillaan -3 astetta. Pakkanen oli huurruttanut nurmikon valkoiseksi ja pysyttelin sisällä mökin lämmössä, kunnes aurinko lämmitti ilman jälleen sietäväksi. Nämä ensimmäiset pakkasaamut tuntuvat todella kylmiltä, kunnes niihinkin taas tottuu ajan kuluessa.

Päärynöitä
Huomasin jo aiemmin kesällä, että kompostin vieressä, valeistutuksessa olevaan päärynäpuuhun oli muodostunut muutama hedelmä. Olinkin jo unohtanut koko puun, kunnes  kottikärryjen tyhjennys reissulla jäin ihastelemaan sen vieressä kasvavan humalan tähkiä ja silmääni osuivat muhkeat päärynät. Ne olivat selvinneet vammoitta pakkasyöstä, joten oli ihan pakko poimia kaikki päärynät lippalakkiini ja ryhtyä tutkimaan paremmin näitä muhkuraisia hedelmiä, jotka muistuttivat jonkin verran ulkomuodoltaan päärynää. Ja makukin muistutti päärynää, tosin paksu kuori hieman häiritsi makunautintoa. Mieheni oli ihan ällikällä lyöty, kun näytin päärynäsaalista hänelle, hän ei siis tiennyt että Suomessakin onnistuu päärynän kasvatus, ehkäpä nyt uskallan siirtää päärynäpuuni paremmalle paikalle kasvamaan, heh.

Ämpärisato
Puutarhaa siivotessa keräsin myös hieman toisenlaisen sadon, nimittäin ämpärisadon. Löysin näitä ämpäreitä pitkin puutarhaa, joiden sisältö vaihteli löytöpaikan mukaan. Niistä löytyi omenoita, multaa, tuhkaa, kiviä, sepeliä, märäntyneitä rikkaruohoja, vettä, hiekkalelu, lapio ja yhdet hanskat. Miten ihmeessä näitä olikin päässyt leviämään ympäri puutarhaa niin huomaamattomasti? Tällä kertaa en kuitenkaan löytänyt ainoatakaan kahvimukia, joita myös tulee viljeltyä kesän aikana ihan kiitettävästi.
Kurpitsansiemeniä
Sunnuntaina tein jälleen kerran myskikurpitsa keittoa, (tämä taisi olla jo viides keitto) ja paahdoin siitä jääneitä siemeniä öljyssä ja päälle vielä pieni ripaus suolaa...ja namskis niistä tulikin tosi hyviä pikkusuolaisia, jotka maistuivat myös pikkumiehelle. Muut eivät ehtineet edes maistaa näitä, sillä söimme nämä kahdestaan Strömsöä katsellessamme. Luvassa on lisää myskikurpitsaa lähipäivinä , nimittäin jääkaapissa odottaa jälleen yksi kurpitsa syöjäänsä (milloinkahan mahdan kyllästyä siihen?).

Auringonkukkapellolla
Viimeaikaiset ulkoilut pikkumiehen kanssa ovat osoittaneet ettei hänelle enää riitä takapihan hiekkalaatikko taikka kävelymatkan päässä oleva leikkipuisto, vaan hänen seikkailunhalulle on tarjottava jotain muuta. Alkuviikosta teimme lasten kanssa pienen tutkimusretken läheiselle auringonkukkapellolle, jonka olemassa olon huomasin liian myöhään, suurin osa kukista oli jo ehtinyt kukkia. Reissu olikin erilainen kokemus pikkumiehelle, joka ihmetteli korkeuksissa kurottelevia kukkia, jotka näyttivät oudoilta ilman keltaisia terälehtiään.  No, olihan tässä oma lehmä ojassa, nimittäin keräsin samalla sylillisen verran auringonkukkia kotiin vietäväksi.


Palatessamme reissulta, en saanut mielestäni auringonkukkapeltoa, joka on todellakin vaikuttava näky tuoden iloa ohikulkijoille. Ja mikä parasta, sieltä saa noukkia kukkia myös kotiin viemiseksi. Miksi ihmeessä näitä peltoja ei tehdä enemmän kaupunkien ympäristöön, tuskinpa sen ylläpitäminen maksaisi maltaita. Mielummin katselisin iloa tuovia kukkia saatikka hoitamatonta peltoaluetta, josta väkisin mieli menee ankeaksi. 
 
Siitäpä lähti ajatus, ehkäpä ensi vuonna istutan omalle heinäpellollemme auringonkukkia ja luon iloa itseni lisäksi myös mökkimme ohi ajaville autoilijoille.
Hmm, tämä aloite on vietävä välittömästi isännälle hyväksyttäväksi.
 
 

20 kommenttia:

  1. Mä kans ihailen aurinkokukkapeltoja. Kiva kun joku laittaa niitä toisten ihailtavaksi. Tomaattisatosi on aika iso. Meillä ei menestynyt punajuuret, jäivät pieneksi onneksi porkkanoita on, vieläkin maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auringonkukkapellot tuovat niin paljon iloa. Olen jo luovuttanut porkkanoiden suhteen, en saa niitä koskaan onnistumaan, vai kokeilisinko taas ensi vuonna paremmalla onnella.

      Poista
  2. Unohdin tänä vuonna kokonaan laittaa auringonkukkia, harmitti ihan. Ensi vuonna uusi yritys. Meidän tomaatit jo aikaa sitten satonsa antaneet, sinulle vielä kasvaa,hienoa! Meillä vielä lämmintä yöt, mutta kyllä se syksy tännekin tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin unohdin kylvää auringonkukkia, mutta onneksi läheiseltä pellolta saa hakea niitä maljakkoon. Tomaattien raakileita olisi vielä jäljellä, elättelen toivoa että ne vielä kypsyisivät ennen pakkasia. Siellä taitaakin olla lämpimämmät olosuhteet kasveille, täällä kesä loppuu niin nopeasti.

      Poista
  3. Olipa monenlaista mukavaa asiaa ja unohdin aivan, mitä piti kommentoida. Ämpärisato nauratti erityisesti. Syksyllä puutarhasta löytyy kaikenlaista kesällä kadonnutta.
    Auringonkukkapeltoja on aika kiitettävästi alkanut ilmaantua tänne pääkaupunkiseudullekin. Eilen juuri ajoin Espoon suunnalla erään pellon ohi ja siinä reunalla oli kyltit, joissa kehotettiin ihmisiä poimimaan kukkia mukaansa (joskaan ei myyntiin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhasta löytyy kaikenlaista ja pikkumieskin on hyvä kätkemään sinne tavaroitaan. Mukavaa että auringonkukkapeltoja löytyy monesta kunnasta tuoden iloa asukkaille ja ohikulkijoille.

      Poista
  4. Päärynäpuun kasvatusta pitäisi kokeilla omalla pihallakin, jos vaikka onnistuisi saamaan satoa.
    Meillä aina lintulaudalta kukkapenkkiin pudonneet auringonkukan siemenet tuottavat kesän aikana muutamia kukkivia yksilöitä ihailtavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päärynäpuuta kannattaa kokeilla, näyttävät olevan sitkeää laatua ja antavat vielä satoa huonosta hoidosta huolimatta. Ensi vuonna aion tehdä oman pikku auringonkukkapellon mökillemme.

      Poista
  5. Olipa kiva postaus ja tuo ämpärisato nauratti eritoten! Olen ihastunut myös noihin myskikurpitsoihin, niitä tykkään kasvatella ja se on hyvin monipuolinen ja maukas, muutenkin kasvattelen kurpitsoita, niiden muoto on niin kaunis ja kasvusto upea ja kanatkin niistä tykkäävät :D

    Auringonkukka on ihana kasvi, hyvin peittää rikkaruohot ja niiden lehdissä on sellaista ainetta (en nyt muista nimeä mutta siitä oli juttu kesällä Kotipuutarhalehdessä) joka rikkoja tuhoaakin, kukista on iloa ihmisille, muuttolinnuille, perhosille ja se on mitä oivallisinta maanparannusainetta, varsien massa kuohkeuttaa maata erinomaisesti!

    Iloinen yllätys tuo päärynäsato!

    VastaaPoista
  6. Kiitos auringonkukkia koskevasta vinkistä, mietinkin mahtavatko tukehtua rikkaruohojen alle, mutta niillä onkin omat keinot siihen. Ensi vuonna kokeilen myskikurpitsan kasvatusta, ihastuin sen makuun ja monipuolisuuteen.

    VastaaPoista
  7. Vihermestari-koulutus kuulostaa mielenkiintoiselta, kiva että pääsit sellaiseen mukaan. Kokeilin myös suositustesi perusteella myskikurpitsaa - paistoimme lohkoja uunissa ja tuli todella hyvää. Keittoa pitäisi kokeilla myös seuraavaksi.
    Kiva päärynäsato!

    VastaaPoista
  8. Koulutus on niin mahtava juttu! Olen tehnyt myskikurpitsakeittoa K-ruoka sivujen reseptillä (pehmeä kurpitsakeitto) ja siitä tulee niin hyvää joka kerta!

    VastaaPoista
  9. Ooh mahtisato! Vihermestari kuulostaa upealta, hienoa kun pääsit ja juuri sinut pitikin sinne valita :) Ja ihana ajatus laittaa auringonkukkia kasvamaan poimittavaksi. Meillä on sellainen pelto ihan vieressä ja on aika upeaa. Mahtipäärynäsadon saitte, tiedätkö lajiketta tarkemmin? Näyttää niin hyvälle, että kiinnostuin..

    VastaaPoista
  10. Tästä koulutuksesta pois jääminen olisi harmittanut pitkään, onneksi pomonikin tiesi intohimoni puutarhaan. Päärynäpuuni yllätti iloisesti, muistaakseni lajike on pepi, pärjää vielä III- vyöhykkeelläkin loistavasti.

    VastaaPoista
  11. Himpun kade sun päärynäsadosta :D Mulla kasvoi nyt toista kesää Tohtorin päärynä ja kieli pitkällä odotan milloin satoa alkaa tulla.

    Mä olen myös miettinyt mistä noita auringonkukkapeltoja löytyy. Olisi ollut kiva mennä kuvaamaan. Mä meinasin ojaan ajaa, kun huomasin (meidän kylällä), että jollain oli koko piha muutettu kesäkukkapelloksi. Voitko kuvitella? Käsittääkseni he myyvät niitä jonnekin. Oli aika huikean näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päärynäpuuni yllätti minut täysin, iän karttuessa myös satomäärät kasvavat, kohta saat maistaa ensimmäistä päärynääsi. Auringonkukkapelto omalla takapihalla, kuulostaa mahtavalta idealta!!!

      Poista
  12. Hyvät sadot sait päärynästä. Auringonkukkapellot ovat ihania. Harmi, että oma piha ei ole tarpeeksi aurinkoinen, joten autingonkukat eivät oikein pääse oikeuksiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, päärynät ilahduttivat kovasti. Suuret auringonkukkapellot ovat vaikuttava näky, harmi ettei niitä tehdä enemmän.

      Poista

Kiitos kommentistasi!