torstai 10. marraskuuta 2016

Viimeiset villahousut



Viime päivät olet pysynyt tiukasti sisätiloissa turvassa talven pakkasilta ja olen väsännnyt kaikenlaista keräämistäni materiaaleista. Ilokseni lueskelin tämän joulun trendejä, jotka ovat lähellä sydäntäni. Käpyjä, oksia, sulkia, karvapeittoja... siis olen ihan vahingossa kerännyt tämän vuoden trendikkäitä materiaaleja jouluksi.En siis seuraa kovinkaan paljon vaihtuvia trendejä, mutta tällä kertaa se osuukin suoraan sydämeen, josta olen iloinen.


Ovessa roikkunut märäntynyt omenakranssi vaihtui kevyeeseen välikausikranssiin, jonka kieputin puolukan ja vanamon varsista. Havukransseja en ole vielä tehnyt, ne ovat mielestäni vielä liian jouluisia, vaikka eihän siihen ole niin pitkä aika.


Jääkaapin vihanneslaatikosta löysin vielä muistoja viimekesältä perunoiden merkeissä. En ole malttanut heittää pieniä peukalonkokoisia miniperunoita roskiin vaan ne ovat jääneet pyörimään jääkaappiin, mitäänhän ei heitetä pois! Nämä pikkuperunat ovatkin todellista pikaruokaa, ne kypsyvät  nopeasti, kun pitää saada äkkiä jotain ruokaa nälkäisille pikkuvatsoille.  Viime kesänä kasvatin myös liiloja perunoita takapihan terassilla ämpärissä. Kokeilu onnistui täydellisesti, joten ensi vuonna tulee lisää perunaämpäreitä kasvatettavaksi ja ehkäpä jonkun muun värisiä.


Ja kyllä, ne ovat liiloja myös sisältä. Tämä minua kovasti jännitti, miltähän ne näyttävät ja maistuvat keittämisen jälkeen. No, ihan tavalliselta perunaltahan ne maistuvat. Jännää minkälaisia lajikkeita onkaan olemassa. Tällaisten erikoisten lajien kasvattaminen onkin hauskaa ja pitää mielenkiinnon yllä.

 
Tämäkin on mielenkiintoista, jäätynyt vesimittari. Tämä ilmiö toistuu vuodesta toiseen, emme siis koskaan muista kerätä vesimittaria ajoissa talteen ennen pakkasia ja keväisin saadaan hankkia jälleen uusi mittari haljenneen tilalle. Talvi tosiaan yllätti puutarhurin täälläkin, vaikka lunta emme ole saaneet kuin pienen ripauksen, mutta pakkaset ovat olleet sitäkin kylmempiä. Osa syystöistä jäi tekemättä ja odottavat minua keväällä. Mustikat ja omenapuu odottavat vieläkin verkkoja suojakseen ja niiden asentaminen taitaa olla jo työlästä jäätyneen  maan vuoksi. Ääh kiukuttaa moinen velttous,  taaskin tuli opetus kantapäänkautta, ehkäpä ensi vuonna osaan varautua aiemmin...mutta tuskinpa olen ainut, jonka talvi yllätti.
 
 
Kuten tämän naapurustossa kasvava riippakoivun, joka pitää sinnikkäästi kiinni kellastuvista lehdistään. Näky on ehkäpä hieman lohduton, kun katselee vieressä kasvavia paljaita lehtipuita, jotka nököttävät alastomina lehtevän koivun juurella. Koivu ei ole vieläkään vaihtanut syysasuaan pois, kuin itsepäisesti hehkuu keltaisessa lehtipuvussaan uhmaten talven pakkasia.
 
Löydän jotain samaa itsestäni, viimeinen villahousu.Varpaitani palelee pinkeissä juoksulenkkareissani, kun zoomailen kamerallani koivun oksia. En ole vieläkään hankkinut lämpimiä talvikenkiä niiden tilalle, olisiko jo sen aika.

 
 
Mari Marjamäki
 
 

15 kommenttia:

  1. Meillä on kans tosi pieniä perunoita, puikula merkkisiä, ne syödään kun ne ovat niin hyviä. Kaunis toi riippakoivu. Vesimittarin muistettiin ottaa ennen pakkasia sisälle. Tosin on se jäänyt ulos ja siitä seurannut halkeama pohjassa.
    Kait sitä tuosta oppinut jotakin, vaikka eihän noi hinnalla oo pilattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en sitten millään muista tuota vesimittaria syksyisin. Ehkäpä sen pitäisikin maksaa enemmän jotta muistaisin huolehtia siitä paremmin.

      Poista
  2. Nyt onkin kiva väsätä kransseja luonnon antimista jouluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin, tykkään kovasti kokeilla erilaisia versioita kransseista.

      Poista
  3. Ihanat kranssit! Pitäisi ruhdistäytyä minunkin ja tehdä uusi, syksyisempi. Täällä on lunta jo reilusti. Ihan talvi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Satu, kranssit ovat helppoja askarella ja materiaalina voi käyttää mitä ikinä keksiikään. Voi kunpa mekin saisimme myös lunta!

    VastaaPoista
  5. Keltaisena hehkuva koivu alkaakin olla aika huikea näky muuten niin paljaassa maisemassa. Eiköhän ne suojaverkot ehdi asentaa, jos hanget vielä puuttuvat. Kunhan puput eivät pääse runkoja nakertamaan. Olen joskus laittanut verkkoja joulukuussa, vaikka maa on jo ollut jäässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, olipa helpottavaa kuulla, että verkkojen asennus saattaisi onnistua vielä maan ollessa jäässä. Keltainen koivu on kyllä vaikuttava näky talvisessa maisemassa.

      Poista
  6. Minulla jäi kukkaruukkujakin pihalle, koska talvi lumineen tuli niin äkillisesti. Ihanat kranssit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Minullakin roikkuu vielä verbena-amppeli terassilla vihreänä, tosin umpi jäässä.

      Poista
  7. voi miten ihana kranssi, tahtoisin tuommoisen...taitaa olla eucalyptustakin mukana. Ja muutenkin ihania asetelmia, juuri tuollaiset läikähtävät sydänalassa niin mukavasti ja tuovat onnellisuutta. Nyt kyllä tarvitset pian lämpöiset kengät ettet aivan jäädy! Onpa pitkään pysyneet koivussa lehdet, vielä on onneksi kaunista. Kauniin värisiä nuo tummat perunat, oikea iloa syödä noin kaunista ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Nyt on tosiaan mentävä kenkäkaupoille!

      Poista
  8. Ihana kranssi!
    Mukavaa maanantai päivää sinulle!

    VastaaPoista
  9. Mikä tuo lilan perunan lajike on? Näyttää ihanalta! Kuin myös kranssit. 👍😊

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!