Hetki ennen joulua

 

Viimeinen jouluviikko on vierähtänyt käyntiin. Päivät tuntuvat liitävän lennossa ja joulu lähestyy hurjaa vauhtia, mutta valmiina ollaan. Tänä vuonna tiesin, ettei ole kovinkaan paljoa aikaa joulupuuhiin. Senpä vuoksi otin löysin rantein ja päätin tehdä sen minkä ehdin. Pääasia on kuitenkin lasten riemu jouluaattona ja voi sitä jännityksen määrää, kun joulupukki vihdoin ja viimein saapuu! Kukapa muistaisi vielä vuosienkin jälkeen ettei äiti ehtinyt vaihtaa vuonna 2017 jouluverhoja, leipoa saaristolaisleipää taikka pestä sauna jouluksi.

 

 

 

Tärkeimmät asiat ovat jo kuitenkin hoidettuna. Joululahjat on paketoitu yön hiljaisina hetkinä, joulukuusi kannettu sisään, jouluruoka-ostokset hoidettuna ja pukkikin tietää mistä meidät tänä vuonna löytää.

 

 

Viikonloppuna kävimme vielä valmistelemassa mökkimmekin joulua varten. Myös puutarha oli kuorrutettu ihanaan valkeaan lumeen. Toiveissa olisi tietenkin valkea joulu.

 

 

 

Harmikseni hiiret olivat syöneet lähes kaikki syömäkelpoiset joulukoristeet. Melkein pääsi itku kun itse tekemät enkelit olivat pilkottu pesän pehmikkeiksi, makaronilla täytetty tonttu tyhjennetty makaroneista ja äidiltä saatu olkipukki revitty riekaleiksi. Toisaalta, nyt saankin joulun jälkeisissä alennusmyyneistä hankkia uusia koristeita ensi vuotta ajatellen, jos se nyt hieman lohduttaisi tätä menetystä.

Nyt voinkin hiljalleen rauhoittua joulun odotukseen. Myös puutarhurin blogi hiljenee ja palaa sitten taas ensi vuonna uudestaan, nokka on silloin käännetty tiukasti kohti uutta kasvukautta ja onhan luvassa blogin 2-vuotis syntymäpäivätkin.

 

Toivotankin teille lukijoilleni

Rauhallista Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta 2018!

 

 

 

 

Mari Marjamäki

 

 

Kanelin tuoksua

 

 

 

Joulu, mikä ihana tekosyy herkutteluun ja glögin nauttimiseen, vaikka joka päivä. Noh, kohtuus kaikessa, mutta tunnustan että glögiä on tullut juotua jo jonkin verran. Kaupasta ostetut litran purkit eivät kauaa kestä, kun tyttärenikin on osoittanut glögin ystäväksi ja sitä juodaan jopa ihan jääkaappikylmänä. Suuren kulutuksen vuoksi päätin kokeilla glögin valmistamista ihan itse, eikä se sen ihmeellisempää ollutkaan. Mutta kuten aina, nälkä kasvaa syödessä ja innostuin kokeilemaan uutta glögireseptiä, joka löytyi sopivasti päivän lehdestä ja haluan jakaa sen muillekin, sillä tähän reseptiin voi käyttää talviomenat tai hieman nahistuneet syksyn viimeiset omenat.

 

 

Omenaglögi

n. 1 litra valmista juomaa

 

n. 6 kpl talviomenoita tai päärynöitä

6 rkl fariinisokeria

kanelitanko

muutama kardemummankota

muutama tähtianis

neilikoita

 

päälle

2 dl kermaa

2 tl vaniljasokeria

 

Pese hedelmät ja lohko omenat, mutta älä kuori. Lisää omenat, vesi, sokeri ja mausteet kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin tunnin ajan, kunnes omenat hajoavat. Siivilöi pariin kertaan ja kaada laseihin. Lisää juoman päälle kermavaahto ja koristeeksi kanelitanko.

 

 

Glögistä tuli äärettömän hyvää ja maistui myös kylmänä. Ohjeen mukaan laitoin päälle kermavaahtoa, mutta sen voi halutessaan jättää pois. Mutta lapsista se oli koko juoman paras kohta.

 

Ja mitä olisikaan joulu ilman glögikakkua. Löysin aikoinaan kotikokki-sivuilta puolukkaisen rahkakakun ohjeen, jota olen muokannut tilanteen mukaan vain paria  raaka-aineitta vaihtamalla. Nyt laitoin rahkan tilalle piparinmakuista rahkaa ja päälle glögiä ja siitä tuli jälleen äärettömän hyvää.

Puolukkaisen version siitä saa laittamalla rahkan joukkoon puolukkasurvosta n. 2 dl, mansikan makuisen lisäämällä mansikkasurvosta, mustikkaisen lisäämällä mustikoita...siis mielikuvitus on vain rajana. Maustat vain rahkan sellaiseksi kuin haluat.

 

Rahkakakku 

Pohja

 

3 dl keksimurskaa

 50 g voita

1/2 - 1 dl fariinisokeria

 

Täyte

500 g rahkaa

(2 dl puolukkasurvosta)

4 dl kermaa

1 dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

5-6 liivatelehteä

 

Kiille

2 dl mehua

3-4 liivatelehteä

 

1. Päällystä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla (halkaisija 24 cm). Sekoita keskenään keksimurska, voi sula ja fariinisokeri. Painele seos vuuan pohjalle.

 

2. Laita liivatelehdet pehmenemään n. 10 minuutiksi. Vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon sokeri, vaniljasokeri (ja puolukka- tai joku muu marjasurvos)

 

3. Kumenna vettä 3rkl kiehuvaksi ja liuota siihen vedestä puristetut liivatelehdet, kaada seos rahkan joukkoon, nostele lopuksi kermavaahto rahkaseoksen joukkoon.

 

4. Kaada täyte keksipohjan päälle ja tasoita pinta, peitä kelmulla ja laita jääkaappiin väh. 4 tuntia

 

5. Valmista kiille kuumentamalla n. 2rkl  mehua  ja lisäämällä siihen  pehmenneet liivatelehdet (liota vedessä n. 10 min), lisää joukkoon loput mehusta ja lusikoi kakun päälle, anna hyytyä väh. 1 tunti.

 

 6. Koristele kakku kanelitangoilla tai muilla glögimausteilla, sulatetulla valkosuklaalla, marjoilla, vain mielikuvitus on rajana

Itsenäisyyspäiväksi tein jälkiruokamaljat puolittamalla samaisen reseptin puoliksi, jolloin se riitti kuudelle henkilölle mainiosti. Ensi kerralla kokeilenkin tyrnistä tehtyä rahkakakkua, hapan marja sopii hyvin tähän reseptiin.

Ja eihän herkuttelu tähän toki lopu, nyt tekeillä on piparitaikina ja suunnitteilla olisi jouluiset suklaaherkut...Mieheni jo sanoi sen ääneen, mitä olen jo hetken aikaa mielessäni ajatellut, että koskahan tämä herkuttelu loppuu ja siirrytään kevyempään ruokavalioon. Noh, sen aika on sitten joulun jälkeen, nyt herkutellaan.

 

 

 

 

Itsenäisyyspäivänä siis juhlistimme Suomen 100-vuotisjuhlapäivää juhla-aterialla. Päivä oli upea myös säänkin puolesta, valkoinen lumi peitti maan ja taivas loisti sinisenään. Voiko olla täydellisempää juhlapäivää Suomelle.

Toivottavasti myös jouluna saamme nauttia lumesta ja sen tuomasta tunnelmasta.

 

Herkullista joulunodotusta, ehkäpä ensikerralla jotain muuta jouluista puuhaa!

 

 

 

 

Mari Marjamäki

 

 

Joulu mielessä

Marraskuun vaihtuessa kohta puoliin joulun puolelle, alkaa hiljalleen joulun odotus ja sen valmistaminen. Joulun lähestyminen näkyy jo pienin ripauksin kotimme sisustuksessa ja keittiönkin puolella. Viikonloppuna korkkasin virallisesti  tämän vuoden joulupuuhat alkaneiksi.

 Piipunrasseista väsäsin lumihiutaleen näköisiä palloja. Niiden tekeminen oli äärettömän helppoa ja nopeaa. Leikkasin piipunrassit puoliksi, taittelin ne yksi kerrallaan toisiinsa kiinni keskeltä ja lopuksi availin sakarat erilleen, helppoa. Ajattelin tehdä näitä vielä lisää, ripustan niitä ikkunan eteen lumisateeksi.

 

 Black friday:n alennuksista ostin uudet kaamosvalot, jotka viikonloppuna asensin mökille saunan eteiseen. Tämän tyylisiä lamppuja olen jo pitkään haeskellut ja perjantaina ne sitten löysivät tiensä ostoskoriini.

 Valosarja antaa sopivasti tunnelmallista valoa vanhalla seinällä.

 Ensi kerralla taidan lämmittää glögiä mukaani ja istahtaa tuolille fiiistelemään. Joulun jälkeen siirrän valosarjan puutarhavajan puolelle, mikäli ehtisin sen joskus siivoamaan.

 Myös kasvihuonekin sai hieman jouluisemman ilmeen. Pihapiiristämme ja viereisestä metsästä olen hakenut havunoksia, sammalia ja käpyjä, jotka ovat sinällään jo kauniita koristuksia. Tykkään hyvin yksinkertaisista, perinteisistä koristeista ja erityisesti luonnonmateriaaleista, sillä ne taipuvat kaikenlaiseen muotoon, vain mielikuvitus on rajana. Varastosta kaivelinkin joulukoriste-laatikon ja jouluvaloja esiin. Valot asennetaan vasta ensimmäisenä adventtina pihalle loistamaan.

 No, eikä siihen ensimmäiseen adventtikaan ole kauaa aikaa. Töissä  joulukiireet painavat ja toisinaan tuntuu, että päivät menevät kuin sumussa ja käyn välissä vain kotona nukkumassa. Ensimmäinen joulukuusi-kuormakin on saapunut myymäläämme, joka tarkoittaa minun kohdallani jälleen ulkotöitä.

Tosin minua eivät ulkotyöt haittaa, päinvastoin. Nautin ulkoilusta, saan raitista ilmaa ja saatan nähdä pienen välähdyksen jopa auringosta päivän aikana.  Muuten ulkoilut arkipäivinä rajoittuisivat ainoastaan koiran ulkoilutukseen. Ja mikäs sen ihanampaa kotiin tullessa kuin punaisena hehkuvat posket.

 

Joulukuu tarkoittaa myös ihania hetkiä joulublogien merkeissä, niiden heräämistä olenkin jo kauan aikaa odotellut. Haaveissa on ollut pitkään myös oman joulublogin kirjoittaminen, mutta tällä hetkellä siihen ei yksinkertaisesti löydy aikaa.

Joten luvassa on enemmän tai vähemmän jouluhenkisiä postauksia, kuuluuhan sekin olennaisesti puutarhurin elämään.

 

 

 

 

Mari Marjamäki

Kaamosta vastaan

 

 

Viikonloppuna meinasi marraskuun masennus ottaa yliotteen, enkä jaksanut millään lähteä ulos. Halusin käpertyä peiton alle, painaa silmät kiinni ja avata ne vasta keväällä. Onneksi aurinko ilmestyi pilvien takaa ja houkutteli tokkuraisen puutarhurin pihalle ihmettelemään. Puutarhakierrokset ovat tällä hetkellä melko synkkiä, joitain ilon aiheita sentään vielä löytyy, patjarikon kirkkaan vihreä mätäs on niistä yksi, joka saa puutarhurin silmät loistamaan.

Huonosta vireestä huolimatta sain tehtyä muutaman unohtuneen työn tehdyksi puutarhan puolella. Syksyllä kerätyt hevoskastanjan siemenet pääsivät vihdoin multiin, tämänlaisesta siemenkylvöstä ei ole mitään kokemusta, enkä jaksanut kysellä Googlen sedältäkään. Hyvällä tuurilla keväällä mullasta nousee viisi puun alkua taikka sitten päädyn hakemaan lisää tietoa ja olen yhtä kokemusta rikkaampi.

Kasvimaan puoli alkaa olemaan jo siivottuna, kahta laatikkoa lukuun ottamatta.  Yhdessä niistä nököttää keräkaaleja, jotka eivät ehtineet kasvaa täysikasvuisiksi kesän aikana. Jätän ne jäniksille, saavat herkutella kun sen aika on. Papanoiden perusteella olivat jo käyneet tutkimassa puutarhani tarjontaa, joten oli pakko ryhdistäytyä ja hakea vajasta verkkoa suklaisen kirsikkani suojaksi.

Pienestä puuhailusta huolimatta mieli oli vieläkin alavireinen. Onneksi pikkumieheni halusi mennä mökin taakse olevaan metsään seikkailemaan ja tutkimaan metsän aarteita. Nappasin kasvihuoneesta korin mukaani, tuliaisten toiveessa. Ja metsähän sen taas teki, pienen metsälenkin jälkeen olo oli jälleen energinen ja korikin täyttyi ihanista kävyistä ja sammaleista. Jälkeenpäin harmittelinkin, että miksi en heti tajunnut mennä metsään latautumaan.

Sunnuntai-päivä vietettiinkin isänpäivästä huolimatta kaukana kotoa naisissa. Tyttäreni voimistelujoukkueella oli Turussa kilpailut ja menin tietenkin mukaan huoltojoukkoihin. Päätin ottaa reissusta kaiken irti, joten paluumatkalla pysähdyimme Viher Lassilaan shoppailemaan.
 

 

Myymälä oli virittäytynyt syksyiseen tunnelmaan. Voiko olla inspiroivampaa puutarhamyymälää, toinen toistaan upeampia esillepanoja joka puolella.

Kiertelystä ei meinannut tulla mitään, kun pysähdyin ihastelemaan kauniita somistuksia.

 

 

Nähtävää oli niin ulkona kuin sisämyymälänkin puolella. Tyttäreni ehdotti metsästävälle isällemme isänpäivälahjaksi isoa peurapatsasta, olisi siinä naapureilla ihmettelemistä, jos tuollainen seisoskelisi etupihallamme.

 

 

Kaikista niistä ihanista houkutuksista huolimatta, etsin kuumeisesti paria tiettyä kasvia, joita olin tullut tänne varta vasten hakemaan.

Eikä varmaan tule kenellekään yllätykseksi, että mukaan lähti tillandsia sekä kilpipiilea. Ihanien tuliaisten lisäksi reissu tarjosi uusia ideoita ja lisää energiaa alkavaan viikkoon. Nyt täällä opettelen uuden ilmakasvin hoivaamista, aikas hauska tapaus!

Ja mikäli marraskuun masennus meinaa iskeä, menkäähän metsään!

Mari Marjamäki

Talvi aikaan

Niin se ensilumi saapui myös minunkin puutarhaani tuoden hetkeksi talven tunnelmaa. Ilo ei ollut kovinkaan pitkäikäinen, koko viikonloppu sataa tihutti vettä ja sunnuntai aamu valkenikin jo melko synkkänä. Suunnitelmissa oli haravointi, sekä muuta pientä puuhaa puutarhan puolella, mutta sainkin hoidella pientä ihmis-taimeani, joka sairastui korvatulehdukseen. Joten olinkin melko tyytyväinen, että lumi peitti juuri täksi viikonlopuksi tekemättömät työt lumen alle piiloon.

Puutarhan puolelle oli kuitenkin pakko mennä tutkimaan, mitä lumen seasta löytyisi. Viimeiset puutarhani kukkaset muistuttavat menneestä kesästä. Siitä ei ole loppujen lopuksi paljoa aikaa, kun koko puutarha kukoisti parhaimmillaan ja nyt se oli peittynyt lumen alle. Sitkeimmät kasvit antavat vieläkin satoa, kuten palmu- ja lehtikaalit, niitä ei pakkanen ole vielä nujertanut.

Kierroksen aikana puutarhasta löytyi keskeneräisiä projekteja, työkaluja ja myyrien multakasoja. Olen hieman huolissani, miten juuri istuttamien kukkasipuleitteni käy. Onneksi lumesta löytyi lumikon tassun jäljet, se on pitänyt hiiret melko tehokkaasti pois nurkista, toivottavasti se häätää myös myyrätkin tiehensä.

Puutarha näyttää niin paljaalta, kun viimeisetkin lehdet ovat tippuneet maahan. Onneksi ensilumi ei ole pysyvää ja voin jatkaa puuhailua puutarhassa taas ensi kerralla, kun tulemme mökille. Niin ja haravoida vihdoin ja viimein ne vaahteran lehdet pois.

Lumesta oli kuitenkin otettava kaikki ilo irti, joten kävimme nopeasti pyöräyttämässä muutamat lumiveistokset puutarhaan, seuraavaa kertaa  kun ei tiedä, tuleekohan edes tänä vuonna. Viikonloppu sujui muuten melko leppoisasti, jotain puutarhaan liittyvää oli kuitenkin tehtävä, joten hoivasin mökin kuistilla talvetettavia pelargonejani. Nypin kellastuneita lehtiä ja leikkasin loputkin kukkanuput pois viemästä niiltä turhaa energiaa. Ensimmäisessä kuvassa olikin australian villipelargonin kukkia, pitkin hampain leikkasin ihanuudet maljakkoon. Ja sunnuntaina siirryttiinkin taas talviaikaan. Tosin kasvihuoneen herätyskelloa ei ole koskaan tarvinnut siirrellä, se näyttää aina kahta minuuttia yli puoli kahdeksan oli sitten kesä taikka talvi. Voih, kunpa voisikin pysäyttää ajan, pysäyttäisin sen ikuiseen kesään.

 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

 

Mari Marjamäki

 

Puutarhakausi jatkuu vielä

 

 

 Kausi jatkuu puutarhan puolella vielä jonkin aikaa. Kasvatuspuuhat vaihtuneet puutarhan siivoiluun ja valmistautumiseen talvea varten. Sunnuntai aamu valkeni kylmänä ja huurteisena. Kukkapenkistä löytyi kuuran kuorruttamia unikon siemenkotia. Kuin sokerikuorrutteisia karkkeja.

Talvi hiippailee hiljalleen puutarhaan, lammikkommekin oli saanut jo jääpeitteen päälleen. Samalla tuli ikuistettua ensimmäiset maahan leijailleet lumihiutaleet.

 

 

Väistämättä tulee pohdittua, minkälainen talvi on tällä kertaa tulossa. "Pihlaja ei kahta kanna" kuuluu sanonta, sen tulkitseminen onkin jo eriasia. Huomasin kuitenkin, että pihlajien sato on ollut paikoin runsas, mutta linnut eivät ole niitä syöneet. Ennustaako tämä nyt lämmintä talvea, tiedä häntä.

 

 

Pakkasesta ja kylmyydestä  huolimatta maa-artisokkien satokausi on vasta aluillaan. Varovaisesti nostin muutaman varren ylös ja saaliiksi tuli hurja määrä pulskeita sokkia. Nyt etsiskelen erilaisia reseptejä niiden valmistamiseksi.

 

 

Perennapenkki on siivottu viimeisistä kukkijoista, multiin sujahti vielä muutama pussillinen sipuleita kevättä odottamaan. "Hyvästi kesä, ensi vuonna taas nähdään", kuiskaan viimeisille kukille, jotka kippaan kottikärryistä kompostiin.

Mökkimatkan varrella on uskomattoman kaunis koski, jonka kuohuntaa on pakko pysähtyä aina keväisin ja syksyisin ihailemaan. Uskomatonta, kuinka nopeasti aika onkaan mennyt. Tuntuu kuin hetki sitten kävin täällä ihailemassa hiirenkorvia koivuissa ja nyt ne jo tippuvat keltaisina maahan.

  

Onneksi puutarhakausi jatkuu vielä jonkin aikaa, en ole vielä valmistautunut henkisesti sulkeutumaan sisälle.  Sitä ennen edessä on vielä haravointi urakka. Jätän sen aina viimeiseksi. Se odottaakin mökillä ensi kerralla, sekä moni muu puuha puutarhan puolella.
Kausi jatkukoon!

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

 

Mari Marjamäki

 

 

Sipuli huumaa

Upea viikonloppu mahdollisti puuhailun puutarhassa vaikka onnistuuhan se toki vesisateellakin, mutta onhan tuolla auringolla melkoinen vaikutus niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

 

Melkoinen urakka odotti minua mökillä, yli kahden sadan sipulin istutus oli edessä, mutta onneksi olin varautunut puuhaan henkisesti. Tänä vuonna taisi todellakin hieman mopo karata käsistä noiden sipuleiden kanssa. Ehkäpä syyllinen löytyy paikasta, jossa työskentelen.

 

 Pääsin hyllyttämään myymälämme mahtavan sipulivalikoiman ja samalla silmissä vilahteli keväiset kukkameret. Olo oli kuin jouluna, kun avasin sipulilaatikoita, jotka sisälsivät toinen toistaan upeampia sipuleita. Yritä siinä nyt hillitä itseään.

 

Valinta ei ollut helppo, mutta pidin selkeän linja värivalinnoissa, valkoista, vaaleanpunaista ja lilaa. 

 

Tänä vuonna selvästi yksi suosikeistani ovat laukat, niitä hamstrasin useita lajikkeita. Niiden sipulit olivatkin aikas veikeän näköisiä.

 



 

Nyt olisi sipuli-lotto laitettu vetämään, tulos nähdään sitten keväällä, elleivät myyrät käy herkuttelemassa. Toivottavasti ei käy kuten  oransseille gladioluksille, jotka olivatkin pinkkejä. Itse asiassa tämä virhe ei häirinnyt sitten yhtään, päin vastoin.

 

 

Ensi kerralla meitä odottaakin vaahteran vanhuksen lehdet, jotka ovat muodostaneet jo melkoisen lehtipatjan mökin pihalle.

 

 

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

 

 

 

Mari Marjamäki