Joulu mielessä

Marraskuun vaihtuessa kohta puoliin joulun puolelle, alkaa hiljalleen joulun odotus ja sen valmistaminen. Joulun lähestyminen näkyy jo pienin ripauksin kotimme sisustuksessa ja keittiönkin puolella. Viikonloppuna korkkasin virallisesti  tämän vuoden joulupuuhat alkaneiksi.

 Piipunrasseista väsäsin lumihiutaleen näköisiä palloja. Niiden tekeminen oli äärettömän helppoa ja nopeaa. Leikkasin piipunrassit puoliksi, taittelin ne yksi kerrallaan toisiinsa kiinni keskeltä ja lopuksi availin sakarat erilleen, helppoa. Ajattelin tehdä näitä vielä lisää, ripustan niitä ikkunan eteen lumisateeksi.

 

 Black friday:n alennuksista ostin uudet kaamosvalot, jotka viikonloppuna asensin mökille saunan eteiseen. Tämän tyylisiä lamppuja olen jo pitkään haeskellut ja perjantaina ne sitten löysivät tiensä ostoskoriini.

 Valosarja antaa sopivasti tunnelmallista valoa vanhalla seinällä.

 Ensi kerralla taidan lämmittää glögiä mukaani ja istahtaa tuolille fiiistelemään. Joulun jälkeen siirrän valosarjan puutarhavajan puolelle, mikäli ehtisin sen joskus siivoamaan.

 Myös kasvihuonekin sai hieman jouluisemman ilmeen. Pihapiiristämme ja viereisestä metsästä olen hakenut havunoksia, sammalia ja käpyjä, jotka ovat sinällään jo kauniita koristuksia. Tykkään hyvin yksinkertaisista, perinteisistä koristeista ja erityisesti luonnonmateriaaleista, sillä ne taipuvat kaikenlaiseen muotoon, vain mielikuvitus on rajana. Varastosta kaivelinkin joulukoriste-laatikon ja jouluvaloja esiin. Valot asennetaan vasta ensimmäisenä adventtina pihalle loistamaan.

 No, eikä siihen ensimmäiseen adventtikaan ole kauaa aikaa. Töissä  joulukiireet painavat ja toisinaan tuntuu, että päivät menevät kuin sumussa ja käyn välissä vain kotona nukkumassa. Ensimmäinen joulukuusi-kuormakin on saapunut myymäläämme, joka tarkoittaa minun kohdallani jälleen ulkotöitä.

Tosin minua eivät ulkotyöt haittaa, päinvastoin. Nautin ulkoilusta, saan raitista ilmaa ja saatan nähdä pienen välähdyksen jopa auringosta päivän aikana.  Muuten ulkoilut arkipäivinä rajoittuisivat ainoastaan koiran ulkoilutukseen. Ja mikäs sen ihanampaa kotiin tullessa kuin punaisena hehkuvat posket.

 

Joulukuu tarkoittaa myös ihania hetkiä joulublogien merkeissä, niiden heräämistä olenkin jo kauan aikaa odotellut. Haaveissa on ollut pitkään myös oman joulublogin kirjoittaminen, mutta tällä hetkellä siihen ei yksinkertaisesti löydy aikaa.

Joten luvassa on enemmän tai vähemmän jouluhenkisiä postauksia, kuuluuhan sekin olennaisesti puutarhurin elämään.

 

 

 

 

Mari Marjamäki

Kaamosta vastaan

 

 

Viikonloppuna meinasi marraskuun masennus ottaa yliotteen, enkä jaksanut millään lähteä ulos. Halusin käpertyä peiton alle, painaa silmät kiinni ja avata ne vasta keväällä. Onneksi aurinko ilmestyi pilvien takaa ja houkutteli tokkuraisen puutarhurin pihalle ihmettelemään. Puutarhakierrokset ovat tällä hetkellä melko synkkiä, joitain ilon aiheita sentään vielä löytyy, patjarikon kirkkaan vihreä mätäs on niistä yksi, joka saa puutarhurin silmät loistamaan.

Huonosta vireestä huolimatta sain tehtyä muutaman unohtuneen työn tehdyksi puutarhan puolella. Syksyllä kerätyt hevoskastanjan siemenet pääsivät vihdoin multiin, tämänlaisesta siemenkylvöstä ei ole mitään kokemusta, enkä jaksanut kysellä Googlen sedältäkään. Hyvällä tuurilla keväällä mullasta nousee viisi puun alkua taikka sitten päädyn hakemaan lisää tietoa ja olen yhtä kokemusta rikkaampi.

Kasvimaan puoli alkaa olemaan jo siivottuna, kahta laatikkoa lukuun ottamatta.  Yhdessä niistä nököttää keräkaaleja, jotka eivät ehtineet kasvaa täysikasvuisiksi kesän aikana. Jätän ne jäniksille, saavat herkutella kun sen aika on. Papanoiden perusteella olivat jo käyneet tutkimassa puutarhani tarjontaa, joten oli pakko ryhdistäytyä ja hakea vajasta verkkoa suklaisen kirsikkani suojaksi.

Pienestä puuhailusta huolimatta mieli oli vieläkin alavireinen. Onneksi pikkumieheni halusi mennä mökin taakse olevaan metsään seikkailemaan ja tutkimaan metsän aarteita. Nappasin kasvihuoneesta korin mukaani, tuliaisten toiveessa. Ja metsähän sen taas teki, pienen metsälenkin jälkeen olo oli jälleen energinen ja korikin täyttyi ihanista kävyistä ja sammaleista. Jälkeenpäin harmittelinkin, että miksi en heti tajunnut mennä metsään latautumaan.

Sunnuntai-päivä vietettiinkin isänpäivästä huolimatta kaukana kotoa naisissa. Tyttäreni voimistelujoukkueella oli Turussa kilpailut ja menin tietenkin mukaan huoltojoukkoihin. Päätin ottaa reissusta kaiken irti, joten paluumatkalla pysähdyimme Viher Lassilaan shoppailemaan.
 

 

Myymälä oli virittäytynyt syksyiseen tunnelmaan. Voiko olla inspiroivampaa puutarhamyymälää, toinen toistaan upeampia esillepanoja joka puolella.

Kiertelystä ei meinannut tulla mitään, kun pysähdyin ihastelemaan kauniita somistuksia.

 

 

Nähtävää oli niin ulkona kuin sisämyymälänkin puolella. Tyttäreni ehdotti metsästävälle isällemme isänpäivälahjaksi isoa peurapatsasta, olisi siinä naapureilla ihmettelemistä, jos tuollainen seisoskelisi etupihallamme.

 

 

Kaikista niistä ihanista houkutuksista huolimatta, etsin kuumeisesti paria tiettyä kasvia, joita olin tullut tänne varta vasten hakemaan.

Eikä varmaan tule kenellekään yllätykseksi, että mukaan lähti tillandsia sekä kilpipiilea. Ihanien tuliaisten lisäksi reissu tarjosi uusia ideoita ja lisää energiaa alkavaan viikkoon. Nyt täällä opettelen uuden ilmakasvin hoivaamista, aikas hauska tapaus!

Ja mikäli marraskuun masennus meinaa iskeä, menkäähän metsään!

Mari Marjamäki