Kuusi kuvaa kesästä

Tällä hetkellä ulkona paukkuvat pakkaset ja kuura koristaa paljaiden puiden oksia, nyt on hyvä hetki muistella vielä viime kesää kuuden kuvan kera. Puutarhahetki-blogin kirjoittaja Tiiu sekä Multaa ja mukuloita-blogin Piparminttu haastoivat minut tähän ihanaan haasteeseen.

 

Ihanin muisto viime kesästä on se yksi täydellinen päivä, jolloin satuimme viettämään vapaa päiväämme mökillämme, aurinko paistoi suloisen lämpimästi, perhoset tanssivat puutarhassani ja sain erikoisen ystävän.

Loppukesästä, punahattujen avauduttua odotan malttamattomana perhosten vierailua, viime kesänä olin jo luopua toivosta, kun tiemme eivät koskaan kohdanneet. Kunnes silloin yhtenä täydellisenä loppukesän päivänä, puutarhassani leijaili kymmeniä siivekkäitä kaunottaria. Voih, miten rakastankaan tuota kuvaa kahdesta kinastelevasta perhosesta punahatun päällä.

Päivä oli mitä mainioin myös tyrnien keruuseen. Marjat olivat sopivan kypsiä kerättäväksi, eikä lehdetkään varisseet ämpäriin roskastamaan marjoja. Vuosi vuodelta satoa tulee enemmän ja enemmän, tämä vuosi oli ehdottomasti ennätys vuosi puutarhan marjojen suhteen.

 

Tyrnien keruu on ehkäpä epämieluisin puutarhapuuha, mitä tiedän. Siitä huolimatta haluan kasvattaa näitä piikikkäitä pensaita ja nauttia niiden kirpeistä marjoista. Senpä vuoksi valmistaudun aina henkisesti piikkiseen urakkaan hyvissä ajoin. Sinä päivänä huomioni kiinnittyi piikkien sijaan ystävälliseen sudenkorentoon, joka istahti vähän väliä olkapäälleni tervehtimään tyrnejä poimiessani. En halunnut häiritä korentoa, vaan istahdin itsekin tuolille ällistelemään pientä ystävääni.

Auringon lämmittäessä viilenevää iltaa, siivosin kasvihuoneesta kesän pois. Vaahteravanhuksen alimmat lehdet olivat saaneet jo ensi kosketuksen syksystä ja värjäytyneet heleän keltaisiksi, poimin sen oksia kasvihuoneen pöydälle koristamaan. Olo oli jotenkin haikea, onhan lehtien kellastuminen ensimmäisiä syksyn merkkejä.

 

 

Seuraavana päivänä olikin jo kotiin lähdön aika. Vielä viimeisen kerran kävin ihastelemassa auringossa kylpevää puutarhaani, sillä tiesin, että ensi kerralla mökille tultaessa tämä kukkaloisto olisi muisto vain. Nyt vasta jälkeenpäin tajuan, kuinka ihana päivä tuo olikaan. Kiitos Tiiua ja Piparminttu, kun sain muistella tuota täydellistä kesäpäivää vielä kerran.

 

 

Haaste on kiertänyt jo jonkin aikaa blogeissa, joten en haasta tällä kertaa ketään. Mutta halutessasi voit napata tämän ihanan haasteen ja muistella vielä kerran viime kesää.

 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

 

Mari Marjamäki

Synttäriarvonta

 

On aika juhlistaa blogini kaksi- vuotis syntymäpäiviä. Uskomatonta, että siitä on jo kaksi vuotta kun  blogini näki ensikertaa päivänvalon. Oli ihan pakko selata viime vuotisia postauksia ja samalla muistella vielä kerran viime vuotta.

Löysin juttuja Lapin reissustamme, puutarhamessuista, pelargonipäivistä, siemensekoilusta, sipulihuumasta ja kaikenlaisia höpinöitä. Melko samalla kaavalla mennään tänäkin vuonna, onhan puutarhakuume jälleen nousemassa.  



Keväällä, palatessani takaisin työelämään postaus tahti hidastui, eikä blogin kirjoitteluun löytynyt enää aikaa. Olinkin hieman huolissani miten blogin käy, mutta jotenkin olen saanut kasattua vuoden aikana 30 postausta, jotka käsittelevät enemmän tai vähemmän puutarhaa.

Nykyisin avaan tietokoneen silloin, kun tuntuu tulevan asiaa ja aiheet loksahtavat kuin itsestään ruudulle. Toisinaan syntyy paljon tekstiä, toisinaan kuvat kertovat enemmän. Erityisesti minua ilahduttaa, että olette jaksaneet lukea juttujani ja onhan mukaan tullut muutama uusikin lukija vuoden aikana. Ja kuinka jännittävää onkaan saada kommentteja, silloin tiedän että joku on ajatuksella lukenut tekstejäni ja haluaa antaa siitä kirjoittajalle palautetta. Suuri kiitos siitä !

 Mutta nyt asiaan. Synttärien kunniaksi arvon lukijoilleni kivan paketin. Palkintona on kuusi metallista merkkitikkua, neljä pakettia Villitarhurin siemeniä (villisalaatti, makuyrtit, kukkatervehdys ja syötävät kukat) ja ruukunpuristinsetti, jolla voi tehdä itse sanomalehdestä kylvöruukut.Tällä paketilla pääsee mukavasti puutarhahommien makuun.

 

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla, haluan tietää oletko jo tehnyt kevään kylvösuunnitelmat ja löytyykö sieltä jotain uusia tuttavuuksia.

Arvonta loppuu 31.1.2018.

 

 

Kiitos vielä kerran kuluneesta vuodesta rakkaat blogiystävät ja onnea arvontaan!

 

 

 

 

Mari Marjamäki

 

 

 

Hyvästi Joulu

 

 

Viikonloppuna hyvästelin joulun. Halusin nukkua vielä viimeisen yön joulukuusen valojen loistaessa läpi yön.

 

Aamulla sammuivat valot viimeisen kerran ja kuusen oli aika luopua juhla-asusta. Olisin vielä niin halunnut pitää sen, onhan aidossa kuusessa aivan omanlaisensa tunnelma. 

 

Ennen joulua ei ollut aikaa eikä innostusta ylimääräiseen siivoiluun. Onneksi joulun jälkeen iskee aina siivousvimma, joka ulottuu sinne perimmäisen kaapin nurkkaan saakka. Järjestelin myös joulukoristeet uusiin pahvilaatikoihin, nyt ne löytyvät helposti varastosta ensi jouluna. Tulevana nuutinpäivänä siivoan viimeisetkin joulun rippeet pois joulusuklaita myöten, jotka annetaan kiertäville nuuttipukeille.

Tunnen aina pientä surua siivotessa joulua pois, onhan se suuri juhla, joka päättää vuoden. Sen valmistelut alkavat jo loka-marraskuussa, sitä odotetaan lähes koko vuoden ja yhdessä yössä se on ohitse. Mutta pakkohan se on myöntää, että ensi joulu on jo mielessä.

Ja liittyyhän jouluun aina suuria toiveita ja lapsuuden muistoja. Onkin mielenkiintoista seurata, millaisiksi ne muodostuvat omien lapsieni muistoissa.

Tästä vuodesta kaikki varmaan muistavat  pienen karvaisen joulupukinapulaisen, joka ei voinut vastustaa joulupukin tuomia lahjasäkkejä ja syöksyi suoraa päätä lahjojen kimppuun. Epäilen vahvasti, että karvakuonomme sisimmässä asuu pieni ihmislapsi.

 

Joulun jälkeinen aika on kulunut leväten ja nauttien yhteisestä vapaa-ajasta. Meren ranta Yyterissä on  muodostunut perheelleni hyvin tärkeäksi paikaksi tällaiseen yhdessä oloon.

Vaikkemme siellä mitään erityistä tee, haluavat lapset sinne joka kerta lähteä. Meren äärettömyys pistää mietteliääksi samalla aallot pyyhkivät hetkessä pienen ihmisen murheet mennessään.

Vuoden vaihtuessa tulee pohdittua edellistä vuotta ja miten tekisi seuraavasta paremman. Vaikken mitään lupauksia yleensä tee, lupaan kuitenkin olla parempi ihminen muille ja erityisesti itselleni. Lupaan tehdä enemmän sellaisia asioita joista nautin ja jotka tuottavat mielihyvää. Lupaan huolehtia paremmin itsestäni ja itsekkäästi raivata omaa aikaa, aikaa jolloin voin sulkeutua kirjojen maailmaan taikka kuljeskella yksinäni metsässä kuunnellen sen hiljaisuutta, aikaa kun saan olla ihan omissa oloissani. Aika, ehkäpä suurin vitsaus kahden työssä käyvän vanhemman elämässä, se mihin ja miten me sen käytämme on meidän itsemme päätettävissä.
Sen jo tiedän etukäteen, että suurimman osan vapaa-ajastani tulen viettämään kuitenkin rakkaassa puutarhassani, joka itsesään täyttää edellä mainitsemani lupaukset.
Onneksi on puutarha!


Mukavaa alkanutta vuotta!



Mari Marjamäki